Voiko se olla edes totta?

Kuulin eräältä kouluttajalta tosi surullisen tarinan.  
 

Erääseen lastenpäivätarhaan oli otettu työharjoitteluun musta mies.  Harjoittelija oli tosi mukava mies ja lapset tykkäsivät sedästä ja myös henkilökunta piti poikaa tosi sopivana alalle. Sitten iski suomalainen rasismi,  Joku lapsista oli kertonut kotonaan, että tarhassa on nyt musta setä. Tämä ”kauhea” uutinen levisi kulovalkean tavoin lasten vanhemmille, jotka unohtivat silmänräpäyksessä sekä hyvät tavat että lasten edun.  Lasten vanhemmat järjestivät ”koulukapinan” ja uhkasivat jättää lapsensa pois tarhasta.  Pahinta oli, että tarhan johtajatar sai jopa tappouhkauksia, joka jo sellaisenaan on rikos.

En halua paljastaa paikkakuntaa, tarhaa enkä henkilöitä, jottei heille aiheutuisi enempää harmia, mutta kyllä ne kaikki toki tiedossani ovat. Onpa tiedossani myös nuo kapinan lietsojatkin, mutta annan heidänkin päästä tässä nyt tällä julkisella varoituksella.

Sanon nyt harjoittelijapoikaa vaikka Samiksi, joka ei toki ole hänen oikea nimensä. Lopulta lastentarhan johtaja joutui taipumaan ja Sami joutui lähtemään.

Kaikki menettivät jotain.  Miesten vähyyttä valitteleva ala menetti taas mahdollisesti yhden potentiaalisen hoitajan. Kyseinen tarha menetti yhden käsiparin, joita muutenkin on liian vähän. Lapset menettivät tilaisuuden oppia monikulttuurisuutta, ja tämän kuultuani minäkin menetin uskon ihmisiin.

Ei voi olla edes totta se, että me elämme näin pimeässä maailmassa vielä 2000-luvulla. Toki Suomi on pieni maa ja vään syrjässä, joten monet asiat tulevat tänne hieman jälkijunassa. Pidämme itseämme sivistysvaltiona, vaikka edes kaikki kansanedustajat eivät vaikuta kovin sivistyneiltä, puhumattakaan muusta kansasta. Toki meillä on valistuneitakin ihmisiä, mutta enemmistö kansasta syö vielä hattu päässä.  Monikulttuurisuus tuntuu olevan kauhea ilmiö, ja jo jonkun uskonto tai ihonväri saa meidät vauhkoontumaan. Kyllähän minäkin noita lahkoja hieman vierastan, mutta tuskinpa vaan tulisi mieleenkään kieltää lastani menemästä tarhaan, vaikka siellä olisi joku Jehovan todistaja tai tummaihoinen hoitaja.

Kai se niin on, että kaikki vieras pelottaa … ketä pelottaa. Aluksi vierasta myös vastustetaan, koska siitä ei yksinkertaisesti tiedetä tarpeeksi. Voin vakuuttaa kaikille epäuskoisille, että ihonvärillä ei ole vähääkään tekemistä ihmisen luonteen kanssa. Sen verran voin paljastaa, että nuo tappouhkausten lähettäjät olivat valkoihoisia. Tässä nimenomaisessa tapauksessa siis vaikutti siltä, että valkoihoiset ovat vaarallisempia kuin mustat.  No ehkä sekään ei yleisesti pidä paikkaansa.  Kyllä minun lapseni olivat tarhassa, vaikka kaikki hoitajat olivat valkoihoisia.

Tähän loppuun sitten pläjäys, jolla ei ole mitään tekemistä lastenhoidon kanssa. 

Uskonto vaikuttaa kuitenkin olevan asia, joka myös pelottaa joitakin suomalaisia. Eniten juuri niitä, jotka eivät yleensä ole missään tekemisissä uskontojen kanssa. Islamin usko tuntuu olevan juuri se pelottava asia. Islamilaisilla on kyllä se oma pyhä kirjansa, jota he sanovat Koraaniksi.  Koraani on hyvin suurelta osin kopio Raamatusta.  Jehovan todistajien Raamattu on myös erilainen kuin yleensä kristittyjen  Raamattu.  Kaikissa kirjoissa puhutaan kuitenkin vain yhdestä Jumalasta.

”Allah on suuri ja Muhammed on hänen profeettansa.” Tuohon minäkin uskon, vaikka olen kristitty. Allah on arabian kieltä ja tarkoittaa Jumalaa. Miksi siis olisin toista mieltä?

 

Hieman tunnen kristinuskoa, muita uskontoja en ollenkaan, mutta olen vakuuttunut siitä, että kaikilla on hyvä yhteinen tavoite ja todellisen uskonsa ihminen osoittaa elämäntavoillaan paremmin kuin puheilla.  Ihon väri ja kansallisuus eivät mitenkään vaikuta tähän.