Köyhyysriski

Vähän nuorempana olin aktiivisesti mukana politiikassa, mutta nykyisin tästä ”yhteisten asioiden hoidosta” on alkanut kehittyä henkilökohtaisten etujen taistelu. Ei sille voi mitään, että aloin voida pahoin ja tästä syystä jättäydyin politiikan ulkopuolelle.

Veikko Vennamon vahva ja suoraselkäinen työ meidän ”pakolaisten” eteen ja ”rötösherroja” vastaan sai minut aikoinani syttymään vennamolaisesta liikkeestä, josta ei nykyään näy jälkeäkään. Perussuomalainen puolue perustettiin aikoinaan vennamolaisen SMP:n seuraajaksi, mutta kun rasistiset liikkeet ja oman edun tavoittelijat onnistuivat varastamaan tuonkin nimen, en ole voinut enää uskoa mihinkään maalliseen. 

En väitä uskovani edes Siniseen tulevaisuuteen, mutta asetan siihen kuitenkin toivoni paremman puutteessa, kun kaikki muut puolueet ovat osoittautuneet vain vallan ja oman edun tavoittelijoiksi. Toivon että osa kansasta muistaa vielä Veikko Vennamon ja hänen taistelunsa oikeudenmukaisuuden puolesta köyhyyttä ja korruptiota vastaan.  Olen valmis jatkamaan Veikon taistelua rötösherroja vastaan. Jopa nykyinen eduskuntamme on täynnä rötösherroja ja muita saunakamarissa asujia. Puoluevallan saamista ei tule koskaan asettaa aatteen edelle, mutta useimmat puolueet ovat sortuneet juuri tähän.  Keinolla millä hyvänsä on mukaan haalittu kaikenkarvaisia järjestöjä, jolla on on saatu mukaan myös kaikenlaista porukkaa, joka sitten tilaisuuden tullen on puukottanut selkään.

Jos ihmisen varallisuutta mitataan vain tulojen mukaan, on Suomessa kaksi vähävaraista tyhmää – opiskelijat ja eläkeläiset. Opiskelijoilla on kuitenkin tulevaisuus, mutta vanhenevalla väestöllä vain menneisyys. Vuosi vuodelta tämän ikääntyvien joukon tulotaso laskee eläkkeiden suhteellisen ostovoiman pienenemisen myötä.  Yli 75-vuotiaat ovat jo suurin yksittäinen riskiryhmä köyhyysloukkua ajatellen.

Näin ei tarvitsisi olla, sillä eläkesäästömme kyllä kattaisivat meille ikäihmisille kohtuullisen elintason, mutta mitä tekevät eläkeyhtiöt?  Toki ne ilmoittavat tarkoituksekseen eläkeläisten rahojen turvaamisen, mutta todellisuudessa toimivat kuin muutkin liikeyritykset. Pyrkivät sijoitustoiminnallaan kartuttamaan omaa pääomaa ja kilpailukykyään toisia eläkeyhtiöitä vastaan.  Tähän kilpailuun häipyy suuri osa meidän rahoistamme ja eläkkeisiin liikenee vain rippeet.

Suomi on tänään vauraampi kuin koko historiansa aikana.  Yleisessä hyvinvoinnissa on kuitenkin varjoja ja kuoppia, joihin osa kansasta putoaa. Yksinhuoltajat, eläkeläiset, työttömät ja maahanmuuttajat ovat ihmisiä, joiden elinoloissa olisi paljon parannettavaa. Nimenomaan ikäihmiset on suurin elintason noususta jälkeenjäänyt ryhmä. Mitä vanhemmaksi eläkeläinen elää, sitä varmemmin hän lähestyy köyhyysrajaa. Suomen historia ei tunne toista väestöryhmää, jolta olisi yhtä systemaattisesti heikennetty elintasoa kuin nimenomaan eläkeläiset. Tämä on seurausta viime vuosikymmenien eläkepolitiikasta. Me eläkeläiset olemme se hiljainen ryhmä, joka ei ensimmäiseksi nouse barrikadeille, vaikka kokisikin tulleensa väärin kohdelluksi.  Siksipä väärinkohtelu saa jatkua.

Tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on noin 20% ja heidän väitetään käyttävän lähes 50% terveysmenoista. Totta tietysti on, että ei terveys parane iän myötä, mutta kyseessä on kuitenkin tilastollinen harha. Ei ikääntyminen ole sairaus, joten vanhuuden aiheuttamia menoja ei myöskään pitäisi laskea terveysmenoihin. Äitiyspakkaukset ovat suomalaisten suuri ylpeys, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, niin ei tätäkään – suhteellisen suurta menoa – luokitella terveysmenoksi.

Jos sinä eläkeläinen tai eläkeikää lähestyvä haluat tehdä jotain itsesi ja tämän yhteiskunnan hyväksi ja satut lukemaan tämän kirjoituksen, jaa se mahdollisimman laajalle. Haluan vielä kerran kohottaa ääneni meidän ikääntyvien puolesta.