No tottahan se on

Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka luokittelevat minut uskovaiseksi vain sillä perusteella,  että elämäntapani on epäsuomalainen. En juopottele, en kiroile enkä mollaa lähimmäistäni, kuuluupa hän mihin kansallisuuteen tai uskonnolliseen yhteisöön tahansa. Pelkästään tällä perusteella minut luokitellaan uskovaiseksi, vaikka en koskaan ole pitänyt meteliä omasta uskostani.

Tottahan se onkin, että minä uskon johonkin itseäni suurempaan voimaan, jota minä nimitän Jumalaksi. Se ei johdu suinkaan lapsuusaikaisesta uskonnollisesta kasvatuksesta tai myöhempien aikojen kirkkomatkoista.  Pääsääntöisesti se johtuu matemaattispohjaisesta koulutuksestani.

Maailmankaikkeus on niin hieno matemaattinen järjestelmä, että on aivan selvää, että se ei ole voinut syntyä sattumalta, puhumattakaan jostakin alkuräjähdyksestä.

Jouduin kerran keskusteluun erään ihmisen kanssa, joka sanoi, että hän ei usko Jumalaan siksi, että Jumalan olemassaoloa ei ole tieteellisesti todistettu. Keskustelussa selvisi, että sama ihminen uskoi kuitenkin ns. alkuräjähdykseen, jonka tapahtumista ei senkään vertaa ole todistettu. Todennäköistä on, että mitään aljupaukkua ei koskaan ole tapahtunut, eikä sveitsiläisiä kelloja vielä oltu keksitty, vaikka joissakin lähteissä lasketaan jopa sekunteja alkuräjähdyksen jälkeisistä tapahtumista.

Minä siis uskon vakaasti siihen, että maailmankaikkeuden luomiseen on tarvittu hieman isommat aivot, mitä tuon paukkuteorian luojilla on. Mielestäni tästä on myös todisteita kaikkialla ympärillämme, samoin kun minä olen saanut kokea omassa elämässäni.

On totta, että uskontoa käytetään myös väärin. Joillekin se on vallanväline ja toisille tie vaikkapa poliittiseen menestykseen. On kuitenkin osa ihmisiä, jotka vilpittömästi pyrkivät elämään sen mukaan, minkä näkevät oikeaksi, eikä heihin juurikaan vaikuta  lahkolaisten saarnat tai pelottelu kadotuksella. Tiedän, että maailmassa on satoja uskontoja ja pelkästään Suomessa yli tuhat uskonnollista yhteisöä, jotka kaikki uskovat olevansa ainoita oikeita.  Osittain he varmasti ovatkin oikeassa, paitsi siinä harhassa, että muut ovat väärässä. Jeesus on todistettavasti historiallinen hahmo, joka toi kristinuskon maan päälle.  Lähes kaikki nykyiset uskonnot ovat syntyneet alkuseurakunnasta.  Niistä on tullut erilaisia siksi, että ihmiset kautta maailman ovat hieman erilaisia ja myös heidän kulttuurinsa ovat erilaisia.

Jeesuksen sanotaan tuoneen Jumalan sanaa maan päälle, sanomalla ”yksikään joka minuus uskoo ei huku...”  Hän ei määritellyt tapaan, jolla pitää uskoa, vaan antoi joukon elämänohjeita. 

Minä olen ortodoksi, mutta en vieroksu lainkaan muita uskontoja, enkä nimitä heitä vääräoppisiksi. Luterilaisuudellakin on omat perusteensa, vaikka se on maailmanlaajuisesti hyvin pieni uskonto ja kotiutui Suomeen Ruotsin kuninkaan määräyksestä.  Luterilaisuus ja ortodoksisuun ovat kuitenkin maamme ”virallisia” uskontoja, mutta se ei tee muista uskonnoista sen vähäarvoisempia.

  

Useimmissa kristinuskoon perustuvissa uskonnoissa on hyväksytty tuo raamatussa oleva luettelo elämänohjeista, joka tunnetaan nimellä kymmenen käskyä. Jos ihminen pystyy tuon ohjeen mukaisesti elämään, hän voi pitää itseään sangen hurskaana. Jossakin kohden raamattua tuota listaa tarkennetaan luettelolla seitsemästä kuolemansynnistä.  Kirjaimellisesti noihin ”sääntöihin” sopeutuminen on tavattoman vaikeaa, enkä ihmettele yhtään, jos sen ensimmäisen kiven heittäjää on vaikea löytää.

Itse kukin kykyjensä mukaan pyrkii noudattamaan noita käskyjä. Yhtä asiaa minä en ymmärrä.. miksi joidenkin itseään uskovaisena pitävien on niin vaikea ymmärtää Tämän käskyn sanomaa: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”   Minä luulen ymmärtäneeni sen oikein, ja siksi olen aina puolustanut ”mamuja” ja varsinkin pakolaisia.  On lähes mahdotonta olla samanaikaisesti rasisti ja kristitty.  Kristitty ei voi myöskään olla ihminen joka pilkkaa toisten uskontokuntien tapoja ja jumalanpalvelusmenoja.

On totta, että minäkään en usko näiden kaikkien rituaalien tarpeellisuuteen, mutta hyväksyn ne, sillä en ole vielä tavannut ketään, jota ne olisivat vahingoittaneet. Saattaapa hyvinkin olla, että ne ovat jollekin tarpeelliset, siksi kannoin taas ristiä ristisaattueessa pari viikkoa sitten.