Kaunista on Kalajoella

Olen ollut nyt jo toista vuotta pois Kalajoelta ja näen varmaan asiat ulkopuolisen silmin. Asiaa ehkä helpottaa hieman se, että en syntyperäinen kalajokinen olekaan ja lähtökohtaisesti olen nähnyt asiat hieman toisin kuin täällä syntyneet. Kun taas tulimme tänne tsasounalle juhannusta ”valvomaan”, täytyi todeta, että muutosta on kyllä tapahtunut ja pääosin parempaan suuntaan.  Varmaan edelleenkin pitää paikkansa erään ystäväni lausahdus: ”Kalajokiseksi pääsee vain syntymällä”.  Vaikka melko julkisesti olen ilmoittanut olevani Karjalan pakolainen, niin kyllä minut pääosin on myönteisesti vastaanotettu.  Karjalainen on vaimonikin ja ystäviä yllin kyllin, joten hyvä meidän oli tänne taas tulla.

Monet kai jo tietävät, että minä olen hyvinkin maahanmuuttomyönteinen - suvakki, jos niin halutaan sanoa, mutta en minä tänne ole ”mamuja” houkutellut. Pidän sitä kyllä hyvänä asiana, että tuovat tervettä verta vähän aneemiseen kulttuuriimme, jossa syntyvyys sen kun vain laskee ties monettako vuotta peräkkäin.

Tsasounan päivystys antaa hyvän mahdollisuuden peilata myös turistien näkemystä kauniista Kalajoesta. Yleensä maisemia ylistetään, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että Särkät on hieman pilattu rantarakentamisella. Eivät paljon kiitosta saa myöskään tuulimyllyt, jotka ovat karkottaneet osan turisteista. Minulla ei ole tilastoja, mutta uskallan väittää, että turistien määrä on vuosittain vähentynyt jo sen lähes kymmenen vuoden aikana, jonka täällä asuin.  En oikeastaan ihmettele tuota, kun ulkomaalaisia vierastetaan. Joku kehtasi netissä jo todeta, että ”kalajoki on pilattu”, kun näki kansi ulkomaalaista kävelemässä Kalajoen raitilla. Sellaistahan se on: mitä ei tunneta, sitä sitten pelätään.

Kaiken kaikkiaan Kalajoki on kaunis pitäjä ja siistiytynyt viimeisen vuoden aikana kovasti.  Keskustaa rumentavat huonokuntoiset talot on purettu ja keskusta muutenkin kaunistunut.  Lättähattumuodista en pitänyt silloinkaan, kun itse olin siinä iässä, että osa nuorista oli ns. lättähattija ja osa taas nilkkasukkatyttöjä.  70- luvulla tuo muoti tarttui myös taloihin, joissa nyt tahtoo vesi tulla rakenteisiin. Se on tietysti rakennusten omistajien asia, mutta vähän minun sieluani riepoo se, että ne pilaavat osan muutoin kauniista maisemasta. 

Talomme sijaitsee Pitkäsenkylässä, ja uskallanpa väittää, että ihan kauniissa ympäristössä. Talokin on kaunis ja kohtuullisen hyväkuntoinen, vaikka pitkällinen asumattomuus ja hieman leväperäiset ”vuokralaiset” ovat saaneet sen vähän rapistumaan.

Asuimme taas nämä muutamat päivät talossamme ja ryhdyimme jo pohtimaan, että kun Pirjokin joskus ehkä eläköityy, saattaisimme asua kesät Kalajoella ja talvet Jyväskylässä.  Varmuudella tekisimme näin, jos noita tuulimyllyjä ei olisi.  Täytyy nyt katsoa, kuinka kauan täällä voi olla ilman oireita, vai olisiko koko kesä sittenkin liian pitkä aika.

Kaiken kaikkiaan Kalajoki on kaunis paikka, vaikka pidänkin poliittista ilmapiiriä hieman tympääntyneenä.  Sellaistahan se on kaikissa kunnissa, joissa joku puolue on päässyt määräävään asemaan. Ei Kalajoki mikään poikkeus ole. 

Toivoa vain sopii, että nuo massiiviset ”ostosparatiisit” pysyisivät pystyssä, sillä vähän pelottaa lievähkö ylimitoitus. Sekään ei ole minun asiani, niin kuin ei enää Kalajoen politiikkakaan.  Ainahan täältä pois voi lähteä.