Karjalan Liiton kesäjuhlat

Nykyisin ihmiset eivät oikein osaa olla ylpeitä juuristaan. Tuskin kaikki edes ymmärtävät asian merkitystä, eikä sillä ehkä ole merkitystä kaikille. Ei olisi minullekaan, ellei olisi niin, että samalla olen pala historiaa. Olen yksi niistä ihmisistä, joiden olemassaolon koettaa koko Suomen kanssa kiistää.  Olen Karjalan pakolainen.

Impiranta-säätiö jakoi aikanaan apurahoja Impilahdelta kotoisin oleville opiskelijoille, ja pääsinhän saaliinjaolle minäkin. Keskustelin silloisen puheenjohtajan kanssa omasta karjalaisuudestani, ja totesimme, että olen yksi viimeisistä sotatoimialueella syntyneistä suomalaisista. Saattoi jopa olla niin, että olin todella viimeinen, kyllä varsinaiset evakuoinnit oli jo suoritettu, jos niitä ylipäätään oli koskaan ollutkaan, kun viikon ikäisenä sain istua äitini sylissä, kun taloamme polttamaan tulleet sotilaat kuljettivat perheemme pois sodan kynsistä.

Seuraavana päivänä puhuttiin Impilahdellakin venäjää, mutta meidän pakomatka oli onnistunut. En todella tiedä, missä vaiheessa matkamme muuttui evakuoinniksi, sillä ensimmäiset muistikuvani elämästä yleensä alkoivat hahmottua vasta Vaajakoskella 40-luvun lopulla. Sitä ennen oli asuttu jo parilla kolmella paikkakunnalla.

Karjalaisen identiteetin omaksuin vasta, kun naapurin lapset alkoivat nimitellä minua ryssän lapseksi, vaikka toki en aluksi ymmärtänyt koko sanaa. Nyt käsitän, että sellaisiahan suomalaiset ovat.  Ruotsinkieliset suomalaisetkin ovat koko ikänsä saaneet kantaa hurrin kunniakasta nimitystä.  Niin ruotsinkieliset kuin me karjalaisetkin olemme varmasti yhtä suomalaisia kuin hämäläiset tai pohjalaiset. Sen verran me-henkinen kuitenkin olen, että muistin aina olevani karjalainen, kun näistä heimoasioista keskusteltiin. Lopulta aloin tajuta, että monet suomalaiset suuryritykset ja jopa urheiluseuratkin tulivat meidän mukana karjalasta. Toki Viipurin Susista tuli Kouvolan Sudet ja Viipurin Reippaasta Lahden Reipas. Mutta yhä vielä monet seurat kantavat ylpeänä karjalaista nimeään.  Tällaisia ovat sekä Viipurin Voimailijat että Viipurin Nyrkkeilijät.  Osuustoimintaliike syntyi Viipurissa, samoin kun kauppajätti Kesko.  Monien firmojen nimissä on yhä edelleen alkuperä nähtävillä.  Mistäpä luulisitte Enson ja Wärtsilän tulleen?

Kaiken tämän tajuttuani minä liityin myös Karjalan liittoon. En muista, kuinka kauan olen ollut liiton jäsen, mutta uskoakseni kymmenisen vuotta, ja nyt Kouvolassa olleet kesäjuhlat olisivat kai viidennet tai kuudennet kesäjuhlat, jossa sain olla mukana. 

 Avajaisjuhlan musiikkia ja tanssia Kouvolassa.

Aina tänne vain on tultava joitakin tuttuja tapaamaan. Ohjelma on edelleen korkeatasoista, mutta puheet pitkiä ja juhlallisia. Jos niiden tarkoitus on pitää nuoriso poissa, niin siinä ovat totisesti onnistuneet. Eivät ole minunkaan lapset mukana, koska ovat vain puoliksi karjalaisia…. ehkä eivät sitäkään. On vaikea olla ylpeä taustastaan, jos on syntynyt Oulussa.

Me Karjalan pakolaiset ymmärrämme hyvin tämän nykyisten pakolaisten nyrpeän kohtelun. Suomalaiset ovat synnynnäisiä rasisteja. Jos et ole meikäläisiä, olet muukalainen, jota pitää pelätä. 

varmasti osa lapsista uskoi, että ryssän lapsi oli oikeasti ryssän lapsi ja Jyväskylään rakennettu ortodoksinen kirko sitten nimitystensä mukaisesti ryssän kirkko.  Samanlaisen kohtalon taitaa kokea Helsinkiin suunniteltu suur-moskeija. 

Minä olen menestynyt hyvin, samoin kun suurin osa meistä karjalaisista, mutta tunnen muutamia jotka ovat musertuneet ympäristön paineessa.  Karjalaisten kesäjuhlat oli kuitenkin ihan kiva päätepiste pitkähkölle Karjalan kiertueellemme.