Suomalainen politiikka

Suomessa ovat asiat hyvin, ottaen huomioon maamme ehkä hieman vinksahtaneenkin poliittisen järjestelmän. Vinksahtanut tämä järjestelmä on siksi, että puolueen perustaminen on aivan liian helppoa. Seurauksena tästä kaikesta on tietysti se, että jokainen, joka haluaa olla puoluejohtaja, voi perustaa oman puolueen, olipa hänellä asiaa tai ei.  Eduskunnassa on jo nyt kymmenkunta puoluetta ja eduskunnan ulkopuolella saman verran. Määrät vähän vaihtelevat, sillä joitakin poistuu puoluerekisteristä ja toisia taas nousee sinne.  Kannatuskorttien kerääminen nykytekniikalla ei tuottane suuria vaikeuksia, olipa aate mikä hyvänsä.  Vaikka Suomi on väkiluvultaan pieni maa, löytyy hulluimmankin aatteen taakse se 5000 nimenkirjoittajaa… jos ei muuten, niin piruuttaan. Ainahan osa kansasta vastustaa kaikkea.

Kirjoitan tässä nyt oman analyysini pienimmistä eduskuntapuolueista. Kolmea suurinta puoluetta en ala riepottelemaan, sillä silloin tämä juttu venyisi hieman liian pitkäksi.  On oletettavaa, että kaikki tuntevat nuo kolme, Kokoomuksen, Keskustapuolueen ja SDP:n.  Toki niistäkin olisi jotain sanomista, mutta jätänpä sen nyt myöhempään ajankohtaan.

Kristillisdemokraatit taitaa olla pienin eduskuntapuolue. Alunperin se on perustettu lähes yhden asian liikkeeksi, mutta vähän kerrassaan se on ottanut ohjelmaansa myös yleispolitiikan ja onnistunut minun mielestä hyvin.  Jopa niin hyvin, että harkitsin pitkään, ryhtyisinkö tuon puolueen kannattajaksi. Voi olla, että joskus kanantankin joissakin asioissa, vaikka en läheskään kaikessa ole samaa mieltä. Kristillisistä ei paljon ole sanomista, sillä puolue on pitänyt aika matalaa profiilia.

Kansanedustajien määrällä mitattuna taitaa Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) jäädä eduskunnan toiseksi pienimmäksi puolueeksi. Kielipuolue, joka kelpaa tilkkeeksi lähes hallitukseen kun hallitukseen, koska myötäilee aina hallitusta.  RKP:n tuki hallitukselle on taattu, jos hallitus vain muistaa ruotsin kielen aseman.

Jos Suomen populistisimman puolueen arvonimestä kilpailtaisiin, niin kyllä Vasemmistoliitto hyvin tasapäisesti kilpailisi tästä paikasta.  Tärkeintä ei ole Suomen etu, vaan hallituksen vastustaminen. Olisi ihan hyvä, jos tuolta anarkistiporukalta pystyisi sulkemaan korvat kokonaan. Tuskinpa siinä mikään taide-elämyskään jäisi kokematta, vaikka joku Arhinmäen laulun pätkä menisi ohi korvien.

Tämänhetkisen eduskunnan populistisimman paikan minun mielessäni ovat vallanneet vihreät. Esittipä puolue mitä tahansa, se on yleensä pahasti metsässä. Puhetta riittää, mutta ei vähääkään järkeä.  Kannatus onkin suurin kaupungeissa, joissa ei luontoa kovin paljon näe.  Näkemisen arvoisinta meidän luonto lienee Lapissa, jossa vihreiden kannatus on pienin.  Eiväthän lappilaiset tyhmiä ole.

Sininen tulevaisuus on sitten se oikea Vennamolaisen aatteen perillinen. Minun suosiossani kamppailee tasaisesti kristillisdemokraattien kanssa.  Vaikka olenkin tunnustautunut sinisten kannattajaksi, se ei suinkaan tarkoita, että olisin edes heidän kansaan kaikesta samaa mieltä.  Olen maahanmuuton ja EU:n kannattaja, joka ei ehkä jokaisen sinisen pirtaan sovi.  Perussuomalaisista eronnut enemmistö muodostui kuitenkin siitä maltillisemmasta puoliskosta, joka sopi muille hallituspuolueille.  Halla-ahon johtamat ”persuthan” eivät olisi hallitukseen kelvanneet, vaikka puolue ei olisi jakautunutkaan.

Perussuomalaiset on toistaiseksi suunnilleen Sinisten kanssa samalla viivalla, kun edelleen pidetään mittarina kansanedustajien määrää.  ”Persut” on tunnettu populistisuudesta ja edustajiensa töppöilystä. En oikein ole löytänyt tähän muuta selitystä kuin sen, että osa tästä kansasta on sen verran rasistista, että kansan etu jää hala-aholaiseuuden jalkoihin. Perussuomalaisten perustajat liittyivät sinisiin, ja Veikko Vennamo varmaan kääntyilee haudassaan.  

 

Tulevat vaalit siten näyttävät, mitä mieltä kansa on.  Varmaa kuitenkin on, ettei mitään ”jytkyjä” kannata odottaa.  Demarit nousevat taas hallitukseen, ja ehkäpä heille tekee ihan hyvää katsoa totuutta silmästä silmään.  Toivottavasti kansa on jo silloin unohtanut Rinteen katteettomat lupaukset.