Minun politiikkani

Toki minä politiikasta olen edelleen kiinnostunut, mutta jotenkin olen jo väsynyt ja hieman hämmentynytkin siitä tavasta, jolla ns. ammattipoliitikot kohtelevat toisinajattelijoita. Ei nyt ihan niin kuin esimerkiksi Venäjällä, jossa valtaapitäviä arvostelevia suorastaan likvidoidaan, mutta joskus melko läheltä hipaisee.

En tiedä, olinko liian nuori ja sokea, mutta kyllä minun mielestäni vanha SMP oli hyvä puolue ja mopolla pitkin Pohjois-Karjalaa sanomaa saattanut Eino Poutiainen oikealla asialla. Samaa minun on sanottava Veikko Vennamosta, joka monista ristiriitaisuuksistaan huolimatta oli oikeasti ”pienen ihmisen asialla”. En tiedä, mutta uskon, että myös pakolaiset olisivat Vennamon matematiikan mukaan lukeutuneet pieniin ihmisiin.

 

Perussuomalaisista puhuttiin suureen ääneen, että puolue olisi ollut SMP:n perillinen. No oikeasti ei tainnut periä muuta kun ne rahat, jotka SMP oli onnistunut säätiöimään ennen konkurssiaan. En tiedä edes, miten tuo tapahtui, mutta jotain tekemistä kai oli sillä, että säätiön hallituksessa istui samoja kasvoja kuin Perussuomalaistenkin hallituksessa. Kyllä minä oikeasti uskoin, että Perussuomalaiset olisivat perineet edes hieman myös inhimillisiä arvoja. Näin varsinkin kun puolueen puheenjohtaja Timo Soini on julistautunut kristityksi. Kehtaan minä nyt väittää, että Veikko Vennamo oli enemmän kristitty kuin Timo Soini ja Eino Poutiainen enemmän kansan asialla kuin joku paikallinen persujen piiripäällikkö.

Ehkäpä minun tapani tehdä politiikkaa onkin nyt kirjoitella näitä blogeja ja tuoda niissä esille asioita, joita pidän oikeina. Ei siis ole niinkään tärkeää, mitä teen, milloin syön tai käyn vessassa. mutta jos pystyn jossakin asiassa näyttämään sen mitalin toisenkin puolen, olen tehnyt parhaan voitavani.

Näiden kirjoitusten teemana on ollut pääosin valtion varojen tuhlauksen arvostelu, joka on kiteytynyt tuulivoiman vastustamiseen. Joku on sanonut, että en ole löytänyt mitään hyvää tuulivoimasta. Eihän se pidä paikkaansa, olenhan minä sanonut, että se on hyvä apu purjehduksessa, mutta ei sen käyttäminen sähköntuotantoon oikein järkevää ole. Mitä taas pakolaismyönteisyyteen tulee, en minä oikeastaan ole erityisen pakolaismyönteinen. En nimittäin katso mitenkään iloiten sitä, että ihmiset joutuvat jättämään oman kotiseutunsa väkivallan takia. Mutta surulliseksi tulen myös siitä, jos näitä ihmisiä ei olla valmiita auttamaan silloin, kun se on mahdollista. En myöskään hyväksy minkäänlaista pelon lietsomista, olivatpa kyseessä suomalaiset tai ulkomaalaiset.

Kyllä, kyllä minä olen ns. ”suvakki”, ja jos siinä olisi jotain ylpeilemistä, olisin ylpeä siitä. Tämä suvaitsevaisuus johtuu kuitenkin siitä, että olen nähnyt tätä maailmaa hieman enemmän kuin useimmat rasistisesti ajattelevat ihmiset ja todennut, että ihmiset kaikkialla maailmassa ovat jokseenkin samankaltaisia. Voi olla, että jotenkin asiaan vaikuttaa myös se, että myös minä olen pakolainen. Meidän ”pakolaisongelmat” eivät aiheudu pakolaisista, vaan meistä itsestämme.

Minulta ei oletettavasti kysytä, mutta jos kysyttäisiin, niin kyllä minäkin jonkin jyrkän kannan ottaisin. Ensimmäiseksi kieltäisin maahan paluun ja kansalaisuuden niiltä, jotka ovat menneet taistelemaan lähtömaahansa. Ehkäpä se hieman rauhoittaisi radikalisoitumisen pelkoa ja saisi myös mahdollisen lähtijän miettimään kahdesti, mitä aikoo tehdä. Myös pienikin rikos aiheuttaisi passituksen takaisin lähtömaahan ja samanaikaisesti elinikäisen porttikiellon tänne.

Kyllä kuitenkin kaikki kunnon ihmiset olisivat tervetulleita tänne, eikä meidän viranomaisten tarvitsisi arvailla, onko joku maa turvallinen vaiko sitten ei. Jos tänne joku oikeasti haluaa tulla ja jäädä, niin hyvä niin. Kyllä meillä varmasti käyttöä on jokaiselle käsiparille.

Perussuomalainen politiikka on edelleen suurelta osin kannatettavaa, mutta maahanmuuttopolitiikan periaatteet melko ”syvältä” sieltä jostakin. Minun politiikkaani se ei ole, niin kauan kuin yksikin rasisti on puolueen listoilla.

Olen mielessäni kelannut maamme puolueita ja tullut siihen tulokseen, että melko monesta puolueesta löytyy jotain hyvää, jota minäkin kannattaisin. On vain niin, että Suomessa on vain mahdollista kannattaa yhtä puoluetta, joten yksinkertaisesti joudun päättämään, mitä puoluetta kannattaisin. Jos ei tyyli muutu, se on nukkuvien puolue, sillä melkein kaikilla puolueilla on tuo sama tyyli. Kun toisella kädellä koetetaan rakentaa tätä maata, niin toisella kädellä revitään sen perustuksia. Ei se näin voi mennä!