Kielettömät kansalaiset

Kyllä se tietysti niin on, että jokaisella maalla on omat kansalaisuusvaatimuksensa, mutta ihan varma en ole siitä, onko täysin välttämätöntä kuulua siihen kielelliseen enemmistöön, jota kussakin maassa puhutaan. Suomi yhdessä muutaman muun maan kanssa on ottanut tämän vaatimuksen omakseen, joten eipä juuri auta, jos joku ”mamu” hallitsee tusinan verran vieraita kieliä ja omaa lisäksi parikin yliopistotutkintoa, jos hän ei hallitse tätä harvinaisen eksoottista ja todella harvinaista suomen kieltä.

Vaikka minä en ymmärräkään, mitä tekemistä kielitaidolla on kansalaisuuden kanssa, ymmärrän vielä vähemmän sitä, että ruotsalaiset ja ruotsinkieliset saavat automaattisen vapautuksen tästä vaatimuksesta, koska osaavat ruotsia. On toki totta, että ruotsi on toinen virallinen kielemme, mutta jälleen kerran joudun ihmettelemään, miksi. Jos välttämättä tarvitsemme kaksi virallista kieltä, niin miksi emme ota toiseksi kieleksemme esimerkiksi englantia, jota sentään osaa huomattavasti suurempi joukko suomalaisia kuin tuota ns. toista kotimaista. Lisäksi sitä hallitsevat lähes kaikki ”mamut”, joten se tuskin aiheuttaisi suuriakaan riitoja terveydenhuoltojärjestelmässämme. On oletettavaa, että englanninkieliset pystyisivät sairastamaan tällä uudella äidinkielellään, johon ruotsinkieliset eivät näytä pystyvän. Aina minulla on tavattoman suuri kiusaus muistuttaa, että Ruotsissa asuu suomenkielisiä lähes kolminkertainen määrä verrattuna Suomessa asuviin ruotsinkielisiin. Onhan suomen kieli toki saanutkin siellä vähemmistökielen aseman, mutta en ole kuullut  että kukaan olisi ehdottanut sitä maan viralliseksi kieleksi.

Kotoutuminen on kokonaan toinen asia kuin kielen oppiminen, joka toki helpottaa kotoutumista. Yleensä nuo kaksi asiaa tapahtuvat vähän kerrassaan ympäristöstä, yksilöstä ja olosuhteista riippuen. Jos joku on elänyt Suomessa vaikkapa viisi vuotta ja hakee sitten Suomen kansalaisuutta, myönnettäköön se hänelle ilman tuota kielitaidon tuomaa ylimääräistä rasitetta. Jos hän on tuohon asti pärjännyt Suomessa, on aihetta olettaa, että hän pärjää vastakin. Kokonaan toinen asia on sitten työpaikka tai koulutus. Työsuhteessa vaadittava kielitaito on kokonaan työntekijän ja työnantajan välinen asia, eikä siihen tulisi yhteiskunnan mitenkään puuttua. On jokseenkin varmaa, että jos työnantaja ei tule toimeen työntekijänsä kanssa, on työntekijä pian entinen työntekijä siinä firmassa. Näin se vaan on… tuo kielitaitovaatimus saattaa olla este joidenkin työsuhteiden syntymiselle, samoin kun se on kansalaisuudellekin.

Jälleen kerran täytyy todeta, että Suomi on väkiluvultaan erittäin pieni maa, jossa syntyvyys on ja ajat sitten ollut pienempi kuin kuolleisuus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että väestömme vähenee ja huoltotaseemme huononee. Sanokoot maahanmuuttovastaiset ihan mitä tykkäävät, mutta kyllä meidän ainut pelastus on ”mamuissa”. Jos nyt olisin Kempeleen kuningas tai muu arvohenkilö, niin kyllä tekisin kaikkeni poistaakseni kaikki ylimääräiset esteet maahanmuuton tieltä. 

 

Ihan vapaasti voimme hehkutella, että me olemme maailman paras maa milloin missäkin asiassa, paitsi niissä, jotka oikeasti voidaan mitata. Me emme myöskään ole erityisen vetovoimainen maa, mutta aina tännekin joku eksyy.

Todellinen onnenpotku tälle kansalle on ollut Euroopan ”pakolaistulva”, josta hieman rippeitä on riittänyt meillekin. Tuskinpa tänne kovin moni olisi halunnut, jos olisi vapaasti päättää saanut. On syytä muistaa, että toista miljoonaa suomalaista on lähtenyt vapaaehtoisesti pois tästä maasta, joten urheilukilpailujen katsomollinen pakolaisia ei juurikaan meitä auta. Toki vähän helpottaa, jos osaamme oikein suhtautua.