Maailmankirjat ovat sekaisin

Tällaista tämä on. Mikään ei ole niin kun pitäisi olla, mutta niin me suomalaiset vaan uskomme, että olemme täällä pohjolassa jotenkin syrjässä kansainvälisistä selkkauksista ja että olemme kaikessa maailman parhaita. No emme tietenkään ole, vaikka jonkinlaisen turvan tietysti muodostaa se tosiasia, että olemme eräs maailman vähäpätöisemmistä kansoista. Todella suuret eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä mieltä me olemme ja mitä teemme. Meitä pienempiä maita tässä ihan lähietäisyydellä on ainoastaan NATO:on kuuluvat Viro ja rikas Norja, jotka jo näistä syistä ovat hieman Suomea merkittävimpiä maita.

Jos joku sanoo, että minä en ole isänmaallinen, niin sanokoon vaan, mutta luulen, että olen niitä harvoja, jotka itseään miehenä pitävinä ovat kuitenkin jokseenkin avoimesti itkeneet urheilijoiden rivistössä, lippu rinnassa Maamme-laulua laulaessaan. Toki monikin urheilija on noissa riveissä seisonut, mutta luulen, että noita tunteitaan ei kovin moni ole ainakaan avoimesti näyttänyt. Kyllä minä nimitän niitä isänmaallisiksi tunteiksi, vaikka joskus arvostelenkin tätä osaa pallostamme. Sitä arvostelua minä taas nimitän rehellisyydeksi.

 

Meillä uutisoidaan hyvinkin herkästi Puolan ja monien muidenkin maiden tapahtumia, eikä niitä pidetä demokraattisina eikä juridisesti oikeina. Totta kai nämä ovat uutisen arvoisia asioita, eikä niitä tule hyväksyä. Samanaikaisesti me jätämme kuitenkin varsin vähälle huomiolle sen, että omassa maassamme ylin oikeusvalvoja kertoo, että eduskunta ja hallitus estävät häntä tekemästä työtään ja että perustuslakia rikotaan jatkuvasti. Mitenkä tuohon pitäisi suhtautua? Aivan oikein, en minä tiedä, mutta sen tiedän, että ei ainakaan vähättelevästi. Kyllä tässä kyse on niistä sekaisin olevista maailman kirjoista, josta kertovat myös nuo muutamat selkeästi rasistiset järjestöt, joille ei kuulemma voida mitään.

Saattaapa hyvinkin olla, että ei voida, mutta kyllä pitäisi voida. Kansallisaate, jonka saksalaiset aikanaan lanseerasivat maailmaan, ei saisi olla sitä, että kuvitellaan täysin perusteettomaksi olevamme maailman parhaita alalla kuin alalla. Tosiasiassa kai ihmiskunta muodostuu varsin homogeenisesta massasta homo sapiens -rotuisia nisäkkäitä, jotka erottuvat toisistaan vain ihonvärin ja syntymäpaikkansa perusteella. On tietysti selvää, että tämä ihmisiksi kutsuttu rotu on eri puolilla maailmaa eläessään omaksunut hieman erilaisia kulttuureja, mutta kokemus on osoittanut, että varsin pian nuo ihmiset sopeutuvat ympärillään olevaan kulttuuriin. Sitä nopeammin, mitä enemmän me heitä autamme, vaikkapa vain olemalla jonkinlaisia esimerkkejä. Kovin esimerkillistä toimintaa ei varmaankaan ole vastaanottokeskusten polttaminen ja humalaisten huutelu. Kyllä se niin on, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ruotsi on eräs maailman sivistyneimmistä kansoista, ja myös suvaitsevaisuus siellä on todella korkealla tasolla. Olen asunut myös tuossa ”kansojen sulatusuunissa” ja saanut kokea tuon valtion positiivisen puolen. Hyvin käyttäytyvät ihmiset, rotuun ja alkuperään katsomatta, muodostivat tuon kansakunnan rungon. Niin mustat kuin valkoisetkin maahanmuuttaneet elivät keskenään hyvässä sovussa, mutta poikkeuksiakin oli. En voi sanoa mitenkään ylpeydellä tätä, mutta vaikeimmin sopeutuneita olivat suomalaiset.

Jotenkin minusta tuntuu, että maailmankirjat ovat sekaisin niin kauan kuin maailmassa elää joku kansallisaate ja jokainen kansakunta uskoo olevansa joko maailman paras tai maailman huonoin ja että kaikki vierasmaalaiset ovat tuomassa meille jotain pahaa.

Saa nähdä, kuinka monta sukupolvea pitää vielä elää ennen kuin uskotaan, että sodat eivät lopu sotimalla, emmekä me ole ehdottomasti ainoita oikeassa olevia, emmekä yksinoikeutettuja mihinkään maapalaan tällä planeetalla. Olemme toki oikeutettuja rauhalliseen elämään ja omaan kulttuuriimme, mutta ei meillä ole oikeutta kieltää ketään halukasta liittymään mukaamme.

Kyse ei ole siitä, voidaanko tuo ihminen palauttaa turvallisesti sinne, mistä on tullutkin, vaan siitä, voiko hän jäädä tähän maahan tuottamatta vaaraa tämän maan muille asukkaille. Vain tällaiseen tarkasteluun meillä on moraalinen oikeus.