Paradoksaalista petosta

Toki tiedän, että olen kyllästymiseen asti kirjoitellut aiheesta Kalajoen Perussuomalaiset ry, mutta kai sen nyt muutamissa blogeissa kestää, kun itse järjestökin on kestänyt 42 vuotta. Tämä kaikki aika ei ole tietenkään kulunut tällä nimellä, sillä onhan itse puoluekin paljon nuorempi. Perussuomalaisessa hengessä on kuitenkin toimittu jo Veikko Vennamon elinaikana. 

Kyllä minä suuresti  ihmettelisin, jos Veikko-vainaa nykymenon hyväksyisi, vaikka olikin eduskunnan suurin ”häirikkö” aivan kuin Timo Soini nykyisin. Molemmat nauttivat myös suurta arvonantoa aikalaistensa keskuudessa. Veikkoa en tullut koskaan tuntemaan henkilökohtaisesti, mutta Timon tapasin muutamia kertoja Ähtärin Perussuomalaisissa vaikuttaessani. Aivan varma olen, että Kalajoen Perussuomalaiset olisi edelleen piiriyhdistyksen jäsen, jos Timolle olisi annettu oikeata tietoa. Petoksestahan siinä kyse oli, jossa täysin luotettiin järjestösihteerin antamiin valheellisiin tietoihin, joita kenties tukivat piirin puheenjohtaja sekä hänen talutusnuorassa oleva piirisihteeri. Kalajokisia ei edes haluttu kuulla asian ollessa aktuelli, joten ei ollut myös mahdollista saada oikeaa tietoa.  Edes Suomen oikeuslaitos ei tuomitse ketään kuulematta asianosaisia. Se ei vain ole hyvän tavan mukaista ja on yleisen oikeuskäytännön vastaista.

Ai mistäkö tiedän, että valheellisia tietoja? No kun ei sentään ollut ainoa tiedonlähteeni tämä Kuusamon suuri poika. Tietämättä lainkaan, mistä olivat lähtöisin ne paikallisessa lehdistössä esiintyvät tiedot, joita Kalajoen Perussuomalaiset ry. joutui oikomaan, koin valtavan hämmästyksen, kun asia aloin penkomaan.  Vaikka muutamia minuutteja aikaisemmin olimme Joukamon kanssa yhdessä miettineet, mistä nuo kirjoitukset olivat lähtöisin, niin poks.  Melkein järkytyin, kun eräs lehti ystävällisesti ilmoitti, että se oli saanut sähköpostia perussuomalaisten järjestösihteeriltä, jonka nimi oli Joukamo Kortesalmi. Käskin vain lehden säilyttämään sähköpostin ja menin sulattelemaan tietoja. 

 

Ihan ruudinkeksijä en taida olla minäkään, vaikka munkkienkin kanssa olen seurustellut. Kun minulla ei ole ollut tuota asetta jota valheeksi kutsutaan, en ihan heti keksinyt, miten sitä vastaan puolustaudutaan  Lopulta vain huomasin, että ei siihen mitään erityistä keinoa ole. Täytyy vain uskoa, että ”totuus ei pala tulessakaan” ja tyytyä oikaisemaan asia siltä osin kuin voin. Siltähän se näyttää, että tämäkin systeemi toimii, vaikka viekin joskus aikaa.  Eihän Kalajoen Perussuomalaiset ry:llä mitään kiirettä piirin jäsenyyteen ole. Eihän piiriä ollut edes olemassa ennen kuin oltiin mukana sitä perustamassa.  On siis todettava kuten eräs jäsenemmekin sanoi, että ”emme me tarvitse piiriä, vaan piiri tarvitsee meitä”.

Kyllä minä vilpittömästi uskon siihen, että piirin asiat paranevat vasta kun saadaan oikeudenmukainen puheenjohtaja ja piirisihteeri. Eivätköhän ne Joukamon päivät nykyisessä tehtävässään pääty ihan siihen, että puolueen hallitus huomaa nuo toimintatavat.  Paula Jukakin saa keskittyä soittelemaan markkinoiden järjestäjille ja koettaa vallata jo varattuja paikkoja.  Asiaa helpottaakseni voin kyllä kertoa, että itsenäinen yhdistys on itsenäinen yhdistys, eikä sen toimintaan voi kukaan ulkopuolinen puuttua.  Jos tämä menee jotenkin ymmärryksen ulkopuolelle, niin toivoa sopii, että puolueen piirijärjestöjen puheenjohtajiksi vastaisuudessa valitaan hieman paremmin asioita ymmärtäviä ihmisiä.