Onkohan nyt syyskylvöjen aika, kun riidankylväjiä on liikkeellä. Minä olen taas niin helposti syttyvä ja joskus jopa provosoitavissakin. En minä halua vanhoja asioita nostaa haudasta, mutta kaipa se rajansa minunkin kärsivällisyydellä on. Minulla kun ei ole tuota valheeksi kutsuttua asetta käytössäni. Vakaasti uskon siihen, että totuus ei pala tulessakaan. Näissä blogeissa kirjoitan omia näkemyksiäni, jotka ovat varmasti noin 90% totta ja loput 10% otaksumia ja valistuneita arvauksia, joita en totuudeksi ole koskaan väittänyt.
En meinannut tänään kirjoittaa blogia lainkaan, mutta on taottava silloin kun rauta on kuuma. Lukijoitten määrä näyttää kasvaneen kominkertaiseksi piirisihteerin ryhdyttyä mainosmieheksi. Hyvä niin, sillä luettavaksihan nämä jutut on tarkoitettu.
Perussuomalaisten politiikkaan olen erittäin tyytyväinen, mutta ihmisiin en aina. Muistan sen valtavan jäsentulvan, joka SMP:n nousun aikoihin tuli puolueeseen. Porukkaan eksyi silloin paljon nousukkaita, joita kiinnosti asema enemmän kuin puolueen ohjelma. Tämä porukka onnistui sitten kaatamaan koko puolueen kuvitellessaan että tilanne on vakaa ja näin jatkuu ikuisesti. Ei jatku ei… kyllä se näyttää menevän sykleittäin: seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Jos lihavina kausina ei osata varautua laihoihin kausiin, niin huonosti käy. Jotenkin näin sivullisesta nyt näyttää, että jälleen on varautuminen unohtunut ja piirijärjestöt ovat unohtaneet asemansa. Piirijärjestön tehtävä on tukea ja opastaa paikallisyhdistyksiä, sillä ne ovat juuri näiden yhdistysten perustamia. Se on kuin kannettu vesi, joka ei kaivossa pysy, jos piirijärjestö lähtee sille tielle, että se rupeaa väkivalloin perustamaan omia paikallisjärjestöjään. Paikallisjärjestön menestys vaatii sekä paikallisten asukkaiden hyväksymisen että paikallisten olosuhteiden tuntemisen.
Kalajoen Perussuomalaiset ry on piiristä erotettu itsenäinen yhdistys, joka ei ole puolueen jäsen. Puolueen sääntöjen mukaan eivät muutkaan paikallisyhdistykset ole puolueen jäseniä, vaan ainoastaan piirien jäseniä. Useimmat piirit, ainakin SMP:n aikoihin, olivatkin paikallisjärjestöjen muodostamia. Nyt asema on jotenkin käännetty päälaelleen, ikään kuin piiri olisi se, joka hallitsee paikallisjärjestöjä. Sääntöjä muokkaamalla tähän tilanteeseen tietysti voidaan tulla. Säännöistä löytyy pykäliä, joiden mukaan puolue voi erottaa paikallisjärjestön, mutta syyhän siihen tarvitaan. Sitä syytä ei koskaan saada varmasti selville, jos yhdistystä ei edes haluta kuulla. Käytäntö lienee se, että piirijärjestö tutkii asian ja kerää todisteet ja tosiasiat, jonka jälkeen piirihallitus käsittelee asian ja kuultuaan asianosaista yhdistystä antaa puolueelle tiedon erottamisesta.
Kun eräs piirimme vanhimmista yhdistyksistä, 40v sitten perustettu Kalajoen Perussuomalaiset ry päätettiin erottaa piiristä, ei asioita tutkittu, puhumattakaan että yhdistystä olisi kuultu ennen erottamispäätöstä. Olikohan se karkeaa todeta, että puolue sanoi menettäneensä luottamuksen yhdistykseen pelkkien huhupuheiden perusteella. Kyllä se kieltämättä mieleen tulee, sillä ei puoluekaan asiaa liiemmin perustellut. No sellaista sattuu kai paremmissakin perheissä, mutta ei pitäisi sattua perussuomalaisille.
Ja sitten vielä. Kovasti pyydän lukijoiltani anteeksi, kun näin tylsiä asioita kirjoittelen, mutta odottakaa. Odottakaa rauhassa, sillä tulossa on myös hieman värikkäämpiäkin juttuja, joita sitten käsittelen tässä blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti