Väärä todistus

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” on eräs niistä käskyistä, joita Mooseksen sanotaan tuoneen mukanaan vuorelta, matkalla Egyptistä luvattuun maahan.  Oltakoonpa sen synnystä mitä mieltä tahansa, niin ehkä se on eräs tärkeimmistä, mutta eniten rikotuista käskyistä tuossa käskykokoelmassa.  Tärkeä se on juuri siksi, että sitä rikotaan lähes kaikkialla ja kaikissa ryhmittymissä. Kaipa minäkin olen lähes kaikkia käskyjä rikkonut, mutta voin vakuuttaa, että tahallani en muista antaneeni väärää todistusta ja varmuudella voin myöskin sanoa, että en ole tappanut ketään.  Kieltämättä joskus on mieli tehnyt. :-)

Usein olen sanonut, että provosoidunhan minäkin jos provosoidaan, enkä totisesti ihan lapaselta silloin vaikutakaan, mutta myös väärässä olemisen myöntäminen on minulle suhteellisen helppoa.  Ei se aina ole helppoa ollut, sillä opetella sitä on pitänyt.

Totuudessa pysyminen on erityisen tärkeää julkisissa viroissa, oikeuslaitoksessa ja politiikassa.  Olen mollannut poliitikkoja tämän asian unohtamisesta. Vaikka usein onkin käytetty kiertoilmaisuja, on ilmauksien tarkoituksena saattaa joku ihminen huonoon valoon. Valheen ja totuuden raja on hämärtynyt.

Olkoonkin suhteellisen vähäisellä jakkaralla istuva puolueen virkailija, ei hänellä ole oikeutta edes vihjailla asiasta, josta hän ei tiedä mitään, ei ainakaan puolueen jäseniä koskien. Kyllä siinä jakkara alkaisi horjua, jos joku asiasta kantelun tekisi.  Täytyy vain luottaa paikkakuntalaisten sanoihin, että ”kyllä me sinut tunnemme ja tiedämme varmaan totuuden”.  Nyt on Kalajoella rauha maassa, kun pahimmat riidankylväjät ovat vaihtaneet puoluetta. Tuskinpa heidän perintöään täällä vaalitaan; eikä ehkä kannattaisi piirijärjestön virkailijoidenkaan vaalia. 

Yhdyn piirin puheenjohtajan sanoihin, että puoluehan siitä kärsii, jos asioita joudutaan oikeudessa puimaan. Ja joudutaanhan niitä, jos totuutta vääristellään julkisesti.  Julkisuudessa uskotaan paljolti siihen, miltä jakkaralta asioita laotaan, lähes täysin riippumatta siitä, mitä ja miten niitä esitetään. Häpeähän se tietysti on, jos joutuu sanomaan, että juorujahan minä vaan kuuntelen ja levittelen. Mielestäni se on vaan niin, että lopulta ne asiat menevät oikeuteen, jos ei niitä muuten voida selvittää. Pääsääntö on, että ainakin selvät asiat siellä ratkeavat.

Kun nyt elämässäni olen lähes 40 vuotta opettanut ja joskus joutunut puhumaan myös järjestöistä, politiikasta ja laista, niin ihan vähän on tarttunut omaankin hihaan. Olen syvästi tietoinen myös siitä, että provosoidun kun provosoidaan, mutta ei pitäisi.  Mistään ei ole niin paljon hyötyä kuin kielen ja kynän kurissa pitämisestä! Tähän aseeseen tartunkin vain silloin, kun olen joutunut suuren vääryyden todistajaksi.

Kun nyt yhtä kymmenestä käskystä siteeraan, niin katkaisen samalla siivet siltä epämääräiseltä huhulta, joka minun kristillisyyteeni on liitetty. Kyllä minä aika tavallinen ihminen olen.  Olen Karjalassa syntynyt ortodoksi, mutta muuten ihan tavallinen ihminen. Luulen tietäväni, että meitä korkeampi voima on olemassa ja minä kutsun häntä Jumalaksi. Se ei tee minusta lumivalkoista, mutta rajoittaa pahimpia luonteen vikoja. En esimerkiksi kerro totuutena huhuja, jotka tosiasiallisesti tiedän perättömiksi. En myöskään käytä painokelvotonta kieltä missään yhteydessä, vaikka joskus närkästynkin. Kyllä edelleen uskon, että ”totuus ei pala tulessakaan”.