Karjalasta kajahtaa

Siirtolaisia luovutetuilta alueilta tuli ”kantasuomeen” useampia satoja tuhansia, ja ehkä kohtalonsa vuoksi kovinkin poliittisesti aktiiveja.  Kun lukuun lisätään näiden ihmisten jälkeläiset, olisivat karjalaiset hyvinkin vahva poliittinen vaikuttaja.  Näkyvimpiä lienevät entinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja SMP:n perustaja Veikko Vennamo. Ei aivan vähäisessä roolissa tietenkään ole myöskään Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström. Yhtenäisenä karjalaisten puolueena kyseessä olisi siis melko mahtava poliittinen voima. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole. Kovinkaan moni puolue ei ota kantaa Karjalan kysymyksiin. Johtuneeko siitä, että aika monet puolueet tuntevat hieman huonoa omaatuntoa siitä, että munattomat rajaneuvottelijat lahjoittivat Neuvostoliitolle suuret alueet maata, jota ryssä ei pystynyt asein ottamaan?  Annettiin sitten kynällä, vaikka ei totisesti olisi ollut pakko.  Kaikkihan me tiedämme, ettei Neuvostoliitto olisi sotaa uudelleen aloittanut, sillä eiköhän sillä ollut riittävästi tekemistä muilla rintamilla. On vain niin helppo antaa pois toisten maata.

Ikävä kyllä me karjalaisetkaan emme ole yksimielisiä kaikista asioista, ja tuskinpa lähtisin edes mukaan, jos joku keksisi perustaa puolueen, jonka johtavana ajatuksena olisi Karjalan palautus.  Karjalan palautus on hieno ajatus, joka käytännössä tarkoittaa rajan siirtämistä joko kokonaan entisille linjoille tai vähimmissäkin tapauksissa rintamalinjojen tasolle.  Ensin mainittu tarkoittaisi nykyiselle Venäjälle liian suuria uhrauksia, mutta jälkimmäinen vaihtoehto olisi lähinnä tehdyn vääryyden oikaisu. Kokonaan toinen asia on sen taloudelliset seuraukset.  Saattaisi hyvinkin olla niin, että paljon puhuttu elvytys tulisi pakolliseksi aivan kuin sotakorvaukset menneinä aikoina.

Jotenkin pelkään, ettei kyseistä ”palautusta” koskaan tapahdu, joten siihen ei ihan hirveästi kannata paukkuja tuhlata.  Ketään ei kannata edes syytellä pehmeistä rajaneuvottelijoista, sillä taitavat kaikki olla jo manan majoilla. Tulipahan vaan tehtyä munaus, jota meidän karjalaisten on vaikea hyväksyä. Onhan se tietysti myös jonkinlainen loukkaus niitä rintamamiehiä kohtaan, jotka henkensä uhalla säilyttivät linjat.

Kuten jo sanoin, mihinkään yhden asian liikkeeseen en lähde mukaan, sillä niitä on suomalaisessa politiikassa jo liikaa. Ei kuitenkaan olisi paha asia, jos Karjalan liitto muistuttaisi poliitikkoja olemassaolostaan ja saisi aikaan jonkinlaisia asiakokonaisuuksia evakkojen puolesta. On aivan varmaa, että puolueet olisivat ainakin tukevinaan asiaa tietäessään, että asian takana on todella suuri joukko äänestäjiä.