Yhden asian liikkeet

Suomalaisessa politiikassa on paljon hyvää, mutta tosi paljon myös suoranaisia heikkouksiakin.  Eräs suurimmista heikkouksista muodostuu yhdenasian liikkeistä, joiden tarkoitusperät saattavat olla hyviä, mutta käytössä aivan väärä foorumi.

Eduskunta on poliittinen foorumi, jonka tehtävä on toimia kansan äänenä poliittisissa asioissa, täysin ottamatta kantaa kettujen suojeluun.  Odotan sitä päivää, jolloin eduskunta käsittelee vihreiden aloitetta sikatalouden lopettamisesta Suomessa.  En näe siinä mitään eroa turkistarhaukseen, paitsi että minkkiä ei syödä jouluna. Muutama liito-oravan papana saattaa muuttaa miljardeja maksavan tiehankkeen suunnan kokonaan, tai jopa keskeyttää sen. Tällaista valtaa ei pitäisi haihattelijoille antaa. Tämän porukan tavoitteet ovat muutoinkin varsin epärealistisia, eikä sillä ole mitään todellista tekemistä politiikan tai kansallisen hyvinvoinnin kanssa.

Entä sitten RKP ? Ruotsalainen kansanpuolue on saanut todellisia mittasuhteitaan paljon suuremman vallan suomalaisessa politiikassa. Kaikki tietävät miksi! Suomessa on totuttu siihen, että suoraselkäisyys ja oikeudenmukaisuus ovat kunnioitettavia arvoja.  RKP:n politiikka perustuu täysin päinvastaisiin asioihin. Täysin selkärangaton RKP taipuu kaikkiin johtavan hallituspuolueen vaatimuksiin, kunhan ne eivät ole ristiriidassa epäoikeudenmukaisten ruotsalaisuuden vaatimusten kanssa.  Vastapalveluksena hallitus säilyttää Dragsvikin varuskunnan, pakkoruotsin tai muuta täysin tarpeetonta.  Ruotsalaisten mielestä on täysin samantekevää, miten enemmistö tässä maassa voi, kunhan ”bätre folk” voi hyvin, ja saa hoitaa asioitaan ruotsin kielellä.  Koko kansa pakotetaan opettelemaan heille vierasta kieltä, vain siksi että hyvin suomea hallitsevat ihmiset eivät viitsi puhua sitä.

Kristillinen liitto?  Jeesus itkisi ristilläkin, jos näkisi kuinka hänen nimensä turhaan lausutaan.  Totta kai Päivi Räsänen on monessa asiassa oikeassa, varsinkin puolustaessaan perinteistä avioliittoa, mutta kuitenkin…  Enemmän kuin yhteisten asioiden hoitoon koko puolue on keskittynyt menetelmiin päästä näkyville paikoille ja sitä kautta saamaan poliittista vaikutusvaltaa asioihin,joista eivät kovin paljon ymmärrä.  Kristillisyys kuuluu kaikille, eikä millään puolueella ole oikeutta omia sitä.  Nyt vain on niin, että muut puolueet keskittyvät enemmän politiikan tekoon.  Perussuomalaisten Timo Soini on harras katolinen ja puhemies Anssi Joutsenlahti entinen kirkkoherra. Kumpikaan ei sotke kristillisyyttä ja politiikkaa keskenään.

Olin kesällä ”persujen” puoluekokouksessa, ja minusta oli todella miellyttävää, että tilaisuus aloitettiin jumalanpalveluksella. Niin kristillinen kuin itsekin olen, minusta oli aivan oikein, että siihen kirkonmenot sitten loppuivatkin. Ei niitä tuoda eduskuntaan, jossa käsitellään tavallisten ihmisten maallisia asioita.