Ostettu valta

Olen kyllä aikaisemminkin kirjoittanut korruptiosta ja siitä, miten valta turmelee. Ei se kuitenkaan niin mene, että jos jostakin asiasta on kerran kirjoitettu, se on sitten loppuun käsitelty. Suomalaisesta korruptiosta puhutaan aivan liian vähän ja asiaa vähätellään ja vääristellään. Olen usein sanonut, että päinvastoin kun väitetään, Suomi ei ole lähelläkään maailman vähiten korruptoitunutta maata. Meillä on erinomaisen hyvin piiloon rakennettu rakenteellinen korruptio ja sen rinnalla poliittinen korruptio. Tilastojahan näistä asioista ei hakemallakaan löydä, mutta valistunut arvioni on, että Suomi on hyvin lähellä korruption huippumaita.

  Kuvakaappaus: yle.fi

Korruption tunnusmerkkejä on useita, joita Petri Koikkalainen ja Esko Riepula kirjassaan ”Näin valta ostetaan” on luetteloinut. Olen lainannut tähän blogiini muutamia ja lisännytkin joitakin. joihin itse olen törmännyt lähinnä urheilujohtajana.

Kirjassa mainitaan ensimmäisenä asiana lähes kiinteä aika ensimmäisen kokoontumisen ja virallisen päätöksen välillä. Jo ensimmäisessä kokouksessa on tehty se todellinen päätös, ja junailuille on varattu tietty aika. Sitten vain yksinkertaisesti leimataan asia, ikään kuin päätös olisi tehty jossakin virallisessa kokouksessa. Kovin vakava merkki on myös se, että taloudellisten toimijoiden ja päättäjien välisiä yhteydenpitoja on pyritty salaamaan. Epäilysten pitäisi herätä myös silloin, kun päätöksiä on tehty poikkeuksellisen kiireesti, toivossa että asiaan ei keretä puuttumaan. Tässä nyt muutamia suhteellisen vaikeasti havaittuja merkkejä, mutta kirjan kirjoittajat ovat luetelleet niitä monia lisääkin. Kaikille lienee tuttua, että usein saattaa joku etu langeta juuri sille ihmiselle, jonka olisi pitänyt jäävätä itsensä jossakin käsittelyssä.

Kun olin aikoinani Nyrkkeilyliiton johtokunnassa, jouduin joskus seuraamaan, kuinka liiton johtoon pyrittiin saamaan täysin alaa tuntemattomia poliitikkoja. Varmaan arvaattekin, ettei kyse ollut mistään ”ammatillisen” osaamisen lisäämisestä liitossa. Poliittisille päättäjille tarjottiin etuisuuksia ja vakansseja toivossa, että liitto hyötyisi tavalla tai toisella näistä. Eräässä Helsingin ulkopuolisessa suuressa kaupungissa tässä onnistuttiinkin melko hyvin. En tiedä mitä todella tapahtui, mutta eihän siltä kaikelta voinut silmiään sulkea. Esimerkiksi Oulu oli nyrkkeilyllisesti lähes yhtä vahva kaupunki, mutta… taisi yhteiskunnan tuki olla melko paljon vähäisempää. En tiedä, millainen nyrkkeilymies Paavo Arhinmäki on, mutta epäilen, että hänen urheilulliset ansionsa eivät riittäisi hallituspaikkaan kyseisessä liitossa. Epäilisinköhän minä, että hän on siellä myymässä sitä poliittista valtaansa, jota hänellä yhä edelleen on?

Huomautin joskus tämänkaltaisista asioista, mutta sain lähes murhaavan katseen ”uhkailetko sinä”. Mitäpä uhkailemista siinä olisi ollut, jos kaikki olisi ollut aivan kunnossa.

Jos olisin kaiken vallan hallitsija, niin kieltäisin poliitikkoja osallistumasta mihinkään seuratoimintaan, tai ainakaan yhdistysten hallituksiin, sillä tällä kaikella on hintansa, jonka me veronmaksajat sitten maksamme.

Kuten huomaatte, en ole puuttunut tässä suomalaisten kuumaan perunaan, hyväveliverkostoihin. Me kaikki sen tiedämme, että se on se suomalaisen korruption korkein muoto, joka on soluttautunut lähes kaikkiin rakenteisiimme.

Ja sitten taas vähän tuulivoimaan. Me kaikki tiedämme, että tuulivoima on kallis ja hyödytön energian tuottotapa. Jos voisin - ja ehkä joskus voinkin - todistaa-, että mukana on melko mittava korruptio, tekisin sen. Näin on pakko olla, sillä ei mitenkään muutoin voida selittää sitä pakkorakentamista, joka tällä alalla vallitsee, vaikka lähes jokainen tietää, että meidän varallisuus ei yksinkertaisesti riitä pidemmällä aikavälillä tähän.

En usko myöskään Satu Hassin englanninkielen taitoa niin huonoksi, että hän antoi täysin vääristellyn lausunnon eräästä kansainvälisestä tutkimuksesta. Ei nyt ihan tuulivoiman myönteiseksi sitä väännellyt, mutta totta koko referaatissa oli vain se, että tutkimuksen selostus oli liian pitkä julkaistavaksi ihan sellaisenaan. Sen tieteellisyyttä epäili vain Hassi itse ja tuskin pohjimmiltaan hänkään.

Tuulivoimauskovaisuus on vain jotenkin niin pyhä asia, että mitkään tosiasiat eivät pysty uskoa horjuttamaan näiden seurakuntalaisten keskuudessa.