Nimet muuttuu vain

Kuten olen aikaisemmin tässä blogissa kertonut, olen kirjoittanut eduskuntaan kaikille kansanedustajille älyttömästä tuulivoiman tukemisesta. Olenpa saanut muuttaman vastauksenkin, joista ilmenee, että osa kansanedustajista pitää joko minua tyhmänä tai on itse täydellinen tollero. Osa kansanedustajia oli kilttejä ja kohteliaita, kun taas reilu kolmannes kiitti sen enempää kantaa ottamatta. Kiitos vaan kaikille jotka vastasitte, sillä näinhän pitäisi vuorovaikutuksen toimiakin. Valitettavasti vieläkin 2/3 kansanedustajista ei noteerannut kirjettäni lainkaan, joten ilmeisesti he eivät ymmärtäneet asiaa. Näin kai se on tulkittava.

Jo 50-luvulla iskelmänikkari kuitenkin oivalsi, mistä maailmassa oikeasti on kysymys, ja täytyy vain ihmetellä, miten sanat sattuvat nykyaikaankin. Varmasti silloin eläneet muistavat iskelmän nimeltä Istanbul. Hyvin mieliin painunut kohta sanoissa oli: ”..nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain…”

Kyse oli siis tuosta yksityisten yhtiöiden verotusoikeudesta, jota kansanomaisesti nimitettiin tuulivoimatueksi. Jopa eduskuntakin huomasi, että kyseessä on todellakin suurimittainen kansalaisten huijaus, kun suuri osa kansasta rupesi vastustamaan tuota sähkönhintaa nostavaa tukea. Niinpä eduskunta ryhtyi toimenpiteisiin. Päätettiin, että ei tukea maksetakaan nykymuodossaan ja nykyisellä nimellä, vaan muutetaan sen nimeksi teknologianeutraali energiatuki. Sitä päätettiin maksaa kaikelle uusiutuvan energian tuottomuodoille. Ei kuitenkaan niille, joista meidän on päästävä eroon, kun kansainvälinen ilmastosopimus niin vaatii. Jäljelle jää siis vain aurinkovoima ja tuulivoima. Kun aurinkoenergiaa tuotetaan muutenkin vähän ja sen siirtäminen kolmivaiheisessa vaihtovirtaverkossamme on äärimmäisen kallista ja vaikeaa, jää sen osuus marginaaliseksi. Näin tässä siis taas kävi. Tuulivoimatuki muutti nimeään iskelmätekstin sanoilla ”.. ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain.”

 Uusiutuvaa energiaa, joka ei saa tukea.

On totta, että minä vastustan tuulivoimaa, eikä tietenkään vähäisin syy ole se, että olen sairastunut vibroakustiseen oireyhtymään. Vaikka oireet täällä Jyväskylässä ovat huomattavasti helpottaneet, en silti aio luopua sodasta tuulimyllyjä vastaan. Niidenkin veronmaksajien, jotka eivät asu tuulivoimaloiden vaikutusalueella eivätkä ole sairastuneet, täytyisi yhtyä tähän kampanjaan, sillä paitsi että se on kokonaisuudessaan äärettömän kallista, se vaarantaa koko suomalaisen sähkönjakelujärjestelmän. Voi olla, että monet yksityiset ja jopa kunnatkin saavat hetkellistä taloudellista hyötyä sijoittamalla myllyjä alueelleen, mutta menettely tuntuu hieman samalta kuin pakkasella housuun pissaisi. Aluksi se lämmittää, mutta sitten on kahta kylmempi. 

Uskokaa ihan oikeasti, että kun myllyjen purkuaika tulee joskus 12 – 15 vuoden kuluttua, hakeutuvat tuulivoimayhtiöt konkurssiin - elleivät ole kaatuneet jo sitä ennen - ja myllyjen purkaminen jää maanomistajan vastuulle. Silloin se kylmä tuuli puhaltaa, mutta ei vain tuota sähköä.

Ihan outoa nimien muuttaminen suomalaisessa politiikassa ei ole. Muistamme varmaan aivan lähimenneisyydessä ns. tasa-arvoisen avioliittolain, jolla haettiin siunausta homosuhteille. Tosiasiassahan meillä oli jo avioliittolaki, joka oli tasa-arvoinen ja koski kaikkia kansalaisia aivan tasavertaisesti. Tuo homoliitot erilaistava laki kumosi tuon entisen tasa-arvoisen lain ja salli erikoiskohtelun pienelle vähemmistölle.

Jos tapanani olisi kiroilla, sanoisin nyt oikein rumasti.