Perusitsekäs suomalainen
Kun
näitä maailman tapahtumia ja elämän päärmyjä tutkiskelee, ei voi olla
havaitsematta suomaisten erityispiirteitä. Totta on, että yleensä
positiiviseksi ominaisuudeksi mielletty sisukkuus on osa suomalaista
ominaisuutta. Se ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen ominaisuus, vaan se
on sukua eräälle varsin negatiiviselle ominaisuudelle, nimittäin itsekkyydelle.
Suomalainen
sisukkuus ja itsekkyys kohtaavat puhtaimmillaan täyteen ahdetussa kahvilassa,
jossa hortoilet juuri ostamasi kahvikupin kanssa etsien itsellesi
istumapaikkaa. Ei tunnu millään löytyvän, sillä puolet pöydistä ja tuoleista on
varattu niille, jotka ovat jo ajat sitten nauttineet juomansa ja ruokansa,
mutta istuvat vain rupattelemassa toistensa kanssa. Korkeintaan suovat hieman
hymähtelevän katseen sinulle, kun sinä tollero olet tullut täyteen kuppilaan.
Paitsi että moinen käytös kertoo itsekkyydestä, se kertoo myös sisukkuudesta.
Jos hetken on käynytkin mielessä, että paikka pitäisi luovuttaa sille, joka
sitä oikeasti tarvitsee, niin sisukkuus astuu esiin ja saa minut syrjäsilmällä
seuraamaan, miten tuo kahvikupinkantaja selviytyy tässä elämän risukossa.
"Kyllä kyllä, pääet vaihtamaan kaistaa, heti minun jälkeeni."
Suomalaista
työmarkkinoilla vallitsevaa ”sopimusjärjestelmää” on jopa ylistetty, vaikka
oikeasti se on joustamattomuudessaan itsekkyyden malliesimerkki. Myönnetään
kyllä, että jotain pitäisi tehdä, ehkä jostain pitäisi joustaakin ja pahimmassa
tapauksessa jopa leikata, paitsi että se ei koske minua. Minulla on
saavutettuja etuja, joita ei saa ottaa minulta pois. Pienessä mielessäkään ei
käy, että saattaa olla niinkin, että kaikilla muillakin on saavutettuja etuja,
joillakin jopa ihan omasta ansiostaan.
Jos
minulta kysyttäisiin - tosin ei kysytä - miksi yhteiskuntasopimuksen syntyminen
kesti näin kauan ja miksi se tuli ulos melko vesittyneenä, vastaisin varmaan,
että se johtui suomalaisesta itsekkyydestä ja suomalaisesta sisusta. Jaksettiin
sinnikkäästi vastustaa sitä, minkä selvästi tiedettiin palvelevan kaikkien
etua.
Kaikkihan
me muistamme - vai muistammeko - Merimiesunionin ja Niilo Vällärin, jota koko
silloinen ammattiyhdistyskenttä ylisti kovaksi ja aikaansaavaksi mieheksi. No
mitä Välläri sai aikaan? Suuria sai. Lähes koko suomalainen kauppalaivasto
liputettiin vieraisiin satamiin, ja miehistö muuttui suurelta osalta
ulkomaalaiseksi. Samaan näyttää nyt pyrkivän AKT.
Pakolaispolitiikka
ja rasismi ovat aihe, josta olen paljon kirjoittanut ja varmaan kirjoitan
edelleenkin, sillä ei vaikuta aivan terveeltä tämä suomalaisten rasistien
suhtautuminen sodasta kärsiviin ihmisiin. Toki minä myönnän, että tänne
selviytyvät vain keskimääräistä terveemmät ja työkykyisimmät ihmiset heikompien
sortuessa jo matkalla, mutta ei se anna meille oikeutta potkia päähän noita
selviytyjiä. Luultavasti on totta, että sekaan sopii myös vaikeammin
käsiteltävää porukkaa, jopa rikollisiakin, joita meillä on itsellämmekin, mutta
se ei saa olla inhimillisyyden este. Missään tapauksessa emme voi panna joidenkin
tekemiä rikoksia syyttömien syyksi.
Suurin
synti on yleistäminen. Mitäpä jos yleistäisimmekin toisin päin. Muistini mukaan
Jeesus oli sieltäpäin kotoisin oleva ruskeaihoinen. Voisimmeko sopia, että
kaikki sieltäpäin kotoisin olevat ruskeaihoiset ovat hyviä ihmisiä?
No,
eihän se noin mene. Jokainen ihminen on yksilö ja sellaisena häntä tulisi myös
kohdella. Rasismi on osa suomalaista itsekkyyttä. Jostakin ihmeen syystä me
uskomme, että tämä Suomi on meille luvattu maa, johon ei myöhemmin tulleilla
ole oikeutta asettua elämään.
Suuri
harha on myös luulla, että on olemassa jokin asia, jossa me olisimme maailman
parhaita. Lähes kaikissa asioissa me olemme vain keskitasoa, aina emme edes
hyvää keskitasoa. Meillä ei ole maailman parhaat kätilöt, meillä ei ole maailman
paras koulujärjestelmä, emmekä ole likikään maailman vähiten korruptoitunut
maa.
Kun
nyt katselin Euroopan jalkapallomestaruuskilpailuja, ajattelin, että on
vahinko, että sinne päästäkseen piti karsia. Varmaan Suomi olisi julistautunut
maailman parhaaksi jalkapallomaaksi, jos kisoihin olisi puhumalla päässyt.
Antavathan suomalaiset ”asiantuntijat” TV-studiossa ohjeita ulkomaalisille,
miten näiden pitäisi pelata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti