Mä murenen

Ei minun tapoihini kuulu sairaskertomusten kirjoittaminen tänne blogiini, mutta kun eräs pääaiheistani on ollut tuulihäkkyröiden vastustaminen ja tämä nyt voi hyvinkin liittyä noihin järjenvastaisiin rattaisiin, niin kirjoitanpa nyt sitten.
 

Eräs ulkomaalainen lääkäri totesi, että Suomessa eivät lääkärit osaa diagnosoida tuulivoimaloiden aiheuttamia sairauksia, koska ilmiö on täällä vielä niin uusi, että sitä ei ole huomioitu lääkärikoulutuksessa. Jos jotain asiaa ei tunneta, sitä ei yksinkertaisesti myönnetä olevan olemassa.

Olen kovasti hämmästynyt, että me emme ole reagoineet muualla maailmassa tehtyihin tutkimuksiin, jotka kyllä ovat käsitelleet varsin laajasti matalataajuisen värähtelyn terveysvaikutuksia. Vai onko niin, että lääkärikoulutuksen sisältämä fysiikka ei riitä sen asian huomaamiseen, että juuri nuo tuulimyllyt ovat tuollaisen värähtelyn lähteitä.  On kyllä myönnetty, että joillekin lentäjille ja trukin kuljettajille saattaa kyseisiä oireita ilmetä, mutta asiasta on yleensä selvitty ammattia vaihtamalla. Ei ole tullut mieleenkään, että asuminen jollakin alueella saattaa olla myös riskitekijä.

Olen jokseenkin varma, että tuulivoimayhtiöt tietävät nuo riskit, mutta asioista vaietaan, koska sen asian tunnustaminen pilaisi hyvän bisneksen. Siis bisnes, joka on bisnes vasta sitten, kun me veronmaksajat suostumme rahoittamaan sen.  Poikkeuksena muihin yksityisiin yhtiöihin nähden tuulivoimayhtiöille on näin myönnetty veronkanto-oikeus, jota ei tiettävästi ole edes Topi-Kalusteella, joka on sentään huomattavasti hyödyllisempi yhtiö kuin nuo monumenttien pystyttäjät. Tasapuolisuuden vuoksi olisikin vähintään oikeudenmukaista, että kaikille muillekin yrityksille myönnettäisiin vastaava veronkanto-oikeus.

Mutta tuulivoiman terveysriskeistähän minun piti puhua.  Ulkomaalaiset tutkimukset osoittavat lähes aukottomasti myllyjen haitallisuuden niiden ihmisten terveydelle, joille siitä todella on haittaa.  Myllyjen rakentajien moraali on suunnilleen samaa luokkaa kun tupakka- tai alkoholiteollisuuden.  10 – 20% ihmisistä saattaa sairastua hengenvaarallisesti, mutta mitä sitten? Onhan tässä maassa kieltolakiakin yritetty, mutta ei ollut oikein menestystä, ja joka tapauksessa on ainakin todennäköistä, että ihminen kuolee kumminkin. Kuolemansyyhynhän nuo myllyt vain vaikuttavat ja ehkä hieman jouduttavat tapahtumaa. Näinhän tekee myös tupakka ja alkoholi.  Tupakasta ja alkoholista on kuitenkin verotuloja, jos se nyt joku puolustus on, mutta tuulimyllyistä on vain veromenoja.

Ehkä nyt joku ajattelee, että minun sairauteni on vain mielikuvituksen tuotetta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että minun mielikuvitukseni ei niin pitkälle riitä. Oireet toki alkoivat suunnilleen samoihin aikoihin, kun myllyt pyörähtivät käyntiin täällä Kalajoella, mutta en minä asioita osannut yhdistää. Ihmettelin vain, kuinka minä.. hyväkuntoinen entinen urheilija… nyt alan murenemaan. Panin kaiken vain sen piikkiin, että en enää ihan uusi ole.

Heräsin totuuteen vasta sitten, kun ulkomaalaiset ystävämme viestittivät, että Keski-Euroopassa ongelma ja tuollaiset oireet ovat yleisesti tunnettuja. Monet maat ovatkin joko kokonaan kieltäneet, tai ainakin rajoittaneet myllyjen rakentamista. Minkäänlaista taloudellista hyötyä niistä ei ole havaittu olevan ja ilman saasteetkin ovat lisääntyneet, päinvastoin kuin uskottiin. Esimerkiksi Saksassa on yli 700 yhdistystä, jotka vastustavat noiden häkkyröiden rakentamista. Tämä on kuitenkin asia, jota lainsäätäjä ei ole ajoissa osannut huomioida.

Olkoon tämä nyt sitten minun testamenttini:

Jos murenen lopullisesti ja jossakin vaiheessa pystytään näyttämään toteen, että Kalajoen tuulimyllyt tappoivat minut, pyydän perikuntaa haastamaan Kalajoen päättäjät ja tuulivoimayhtiöt oikeuteen, syynä kuoleman tuottamus.