Monikulttuurinen Suomi

”Monikulttuurisuus” on kirosana, jota rasistit vihaavat.  Suomi ei saa olla eikä tulla monikulttuuriseksi. Se tuntuu olevan yhteisenä teemana näillä erirotuisilla suomalaisilla monikulttuurisilla rasisteilla. Toinen kirosana on tietysti ”rasisti”, jota rasistit inhoavat yhtä voimakkaasti kuin juopot inhoavat nimitystä ”juoppo”. Tosiasiana kuitenkin pysyy, että rasisti on rasisti ja juoppo on juoppo.  Juoppo ei pääse irti juopon nimityksestä muuten kuin lopettamalla juopottelun ja rasisti on rasisti tasan niin kauan kuin käyttäytyy rasistisesti.  Molemmat taudit istuvat suomalaisissa lähes yhtä sitkeässä kuin se paljon puhuttu täi siellä tervassa. 
 

Monikulttuurisuus vaikuttaa hyvin suomalaiselta sanalta, mutta kovin moni ei tunnu tajuavan sen syvällistä merkitystä.  Suomi on monikulttuurinen maa, tulipa tänne yhtään pakolaista tai sitten ei. 

Mitä mieltä olisitte, jos esittäisin väitteen, että me, jotka uskomme olevamme puhdasrotuisia suomalaisia, arjalaisia tai karjalaisia, olemmekin alun alkaen kaikki ihan eri puolilta maailmaa.  Varsinaissuomalaiset ja savolaiset ovat lähtökohtaisesti eri rotua. Samoin on laita lähes kaikkien maakuntien alkuperäisten asukkaiden kanssa, vaikka kuvittelemmekin, että suomalainen nai suomalaisen, kun karjalainen ja pohjalainen menevät keskenään naimisiin. Näinhän se tietysti on.  Aivan samoin on silloinkin kun joku lappilainen nai pikimustan savolaisen, joita heitäkin on.

Toki kenestäkään en varmuudella voi sanoa, mutta itsestäni tiedän, että minussa on ainakin pisara venäläistä verta.  Oletettavasti menneinä aikoina on sekaan lirahtanut jotain länsimaistakin hurmetta.

Edes suomalaiset tavat eivät ole läpi maamme aivan samanlaisia, kielestä puhumattakaan. Pohjanmaalle muuttaessani olin kovasti ihmeissäni, kun itikoita syötiin ja juhannuskokot poltettiin pääsiäisenä. 

 

Kielellisiä vähemmistöjä meillä virallisesti on vain kaksi, nimittäin ruotsalaiset ja saamelaiset, mutta kyllä romaaniväestöllämmekin on oma kieli, eikä karjalan kielikään ole vielä kokonaan kuollut.

Mitä mieltä sitten olette uskonnoista?  Tuleeko yllätyksenä, jos sanon, että Suomessa on yli tuhat (1000) uskonnollista yhteisöä, jolla on jokaisella hieman oma tulkintansa Raamatusta. Jehovan todistajilla jopa oma käännöksensäkin. Kirkkokuntien määrä on hieman alhaisempi, mutta pelkästään muutamien luettelo antaa jo jonkinlaisen kuvan monikulttuurisuudesta.

Adventistit, helluntailaiset, vapaakirkkolaiset, mormonit, islaminuskoiset, roomalaiskatolliset ja tietysti molemmat valtion suojeluksessa olevat kirkkomme ortodoksit ja luterilaiset ja muutamat muut. Eiköhän siinä ole jo välähdys monikulttuurisuudesta.

Minuakin on kutsuttu milloin milläkin nimellä, sotien jälkeen olin ”ryssän lapsi”, nyt sitten olen ”suvakki”, joka on kai lyhennys sanasta suvaitsevainen. Toki minä ylpeä tuostakin tittelistä olen, mutta itse kutsun kyllä itseäni maahanmuuttomyönteiseksi. En jaksa ymmärtää, millä oikeudella me suljemme rajat niiltä ihmisiltä, jotka vapaaehtoisesti haluavat tänne tulla. Eihän tänne edes kovin moni halua, sillä tämähän on kylmä ja karu maa, jossa ihmiset ovat hieman tylyjä ja yksinkertaisia.  Pakolaisten on ehkä pakko tulla, ja kristittynä ihmisenä minulla on auttamisvelvollisuus, jos vain suinkin voin.  Totta kai näistä pakolaisista ja muista ”mamuista” osa tuo tänne palan omaa kulttuuriaankin, mutta ketä se haittaa?  Minä en siitä pahene, jos ihmiset kulkevat vaikkapa säkkiin pukeutuneina, ja tuskinpa uskonikaan horjuu, vaikka muslimikuoro tulisi laulamaan tsasounan pihalle. 

Monikulttuurisuuden pelko, ulkomaalaisvastaisuus ja rasismi ponnistavat pelosta ja tietämättömyydestä.