SMP:n jälkeiset

Ihan oikeasti minä puhun SMP:n jälkeisistä, en jälkeläisistä, vaikka tarkoitankin nimenomaan Perussuomalaiset rp:tä.  Puolueen ideologiaa ei heikennä vähääkään se, että näitä jälkeisiä on roiskunut sinne ja tänne. Tällaista se tahtoo synnytyksen jälkeen olla.  Mukana tulee tai mukaan tulee paljon ainesta, joilla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa.  Lapsi voi olla hyvin onnistunut ja elämässään menestynyt, vaikka jälkeiset eivät kovin ruusuisilta ole näyttäneetkään.

Puolue voi menestyä ja kasvaa varsin nopeasti, jos sen agenda on oikea ja yhteneväinen kansan tahdon kanssa. Kasvavan puolueen vihollisia ovat yleensä kaikki muut puolueet, jotka populismin olemusta ymmärtämättä ovat tehneet tuosta sanasta haukkumasanan.  Jotain pahaa sen täytyy olla, uskoo myös Matti Meikäläinen, joka haluaisi kuitenkin omien populististen ajatustensa tulevan kuulluiksi.  Perimmiltäänhän populismi tarkoittaa kansan tahdon kuuntelua ja sitä mukailevaa toimintaa. Kokoomus ja demarit eivät siis ole populistisia puolueita, sillä ne viis veisaavat kansan tahdosta.  Uskaltaisinpa lyödä vetoa, että jos kansalta oli kysytty, että haluatteko syytää Kreikkaan miljardeja vaiko jakaa saman summan omalle kansalle, ei äänestyksen lopputuloksesta olisi epäilystäkään. Siksi ei tällaista kysymystä ole edes esitetty. Ihan tässä vain kuriositeettina mainitsen, että se tekisi jokaista suomalaista kohden enemmän kuin keskimääräisen vuosipalkan.

Tästä asiasta en kuitenkaan aikonut kirjoittaa, vaan puolueen kasvojen pesusta. Alalla kun alalla jonkun nopeasti kasvavan ryhmittymä joukkoon soluttautuu mukaan myös kiipijöitä ja oman edun tavoittelijoita. Siis suoraan sanottuna roskaporukkaa, jolle on erityisen tärkeää, että nousevat nopeasti johonkin asemaan tässä yhteisössä. Politiikassa se saattaa tarkoittaa jotain merkittävää vakanssia, valtuustopaikkaa, kansanedustajuutta tai vaikkapa hallituspaikkaa.

Näin on käynyt myös perussuomalaisille. Mukaan on tullut satoja ihmisiä, jotka eivät edes tunne puolueen ohjelmaa eivätkä ole vähääkään perillä niistä tavoitteista, joita puolueella on.  He eivät halua olla puolueen kannattajia, vaan puolueen toiminnan ytimessä olevia vaikuttajia, jotka pitävät mahdollisena oman nousunsa puolueen nousuaallon mukana. Realistinen käsitys omista kyvyistä ei tule edes mieleen, vaan se jää kokonaan pyrkyryyden ja kunnianhimon jalkoihin. Kokemuksensa ja ansioittensa avulla menestyneet ovat näiden ihmisten vihollisia, joista on tavalla tai toisella päästävä eroon. Joskus saattaa jopa käydä niin, että he onnistuvat osittain tuhoamaan yhteisönsä päästäkseen aloittamaan saman myyräntyön jossakin toisessa samantapaisessa yhteisössä. Politiikassa se tarkoittaa yleensä puolueen vaihtoa.  Tämä menetelmä saattaa toimia muutamien lahjakkaiden yksilöiden kohdalla, mutta yleensä se on tuomittu epäonnistumaan.  Lahjaton on lahjaton ihan riippumatta omasta käsityksestä. Pääsääntö on yleensäkin se, että paikalta pakenija on aina tavalla tai toisella väärässä.

En tiedä oliko Hirvisaaren erottaminen oikein vai väärin, sillä en tunne tapausta aivan niin hyvin, mutta varmaa on, että myös tutkimattomia erottamisia on tapahtunut. Kun piirijärjestö erotti Kalajoen Perussuomalaiset, tapahtui se ilman muuta vailla mitään perusteita. Jos paikallisjärjestöstä eronneet pyrkivät mollaamaan paikallisjärjestöä, ei kai se nyt kauhea vääryys ole, jos järjestön hallitus oikoo juttuja. Sehän on suorastaan heidän velvollisuutensa. Vääryys taas on se, että järjestösihteeri pettää lupauksensa kerta toisensa jälkeen ja lopuksi perustaa kilpailevan yhdistyksen vieraalle paikkakunnalle ja antaa väärää tietoa puoluesihteerille saadakseen tämän vakuuttuneeksi toimintansa oikeutuksesta.

Minulle asia on oikeasti samantekevä, sillä olen jo kaksi kertaa aikaisemmin luopunut poliittisesta toiminnasta ja nytkin tulin mukaan vain pyydettäessä. Kieltäydyin systemaattisesti paikallisjärjestön puheenjohtajuudesta, mutta lupasin auttaa. Auttamiseksi katsoin myös sen, että kun Kalajoella ei ollut asettaa ehdokasta puolueen piirihallitukseen, suostuin mukaan, kun minulta sitä nimenomaan kokouspaikalla kysyttiin. 

Perussuomalaisten kannattaja olen edelleen, mutta puolueen jäsenyydestä olen eronnut. Petturi en myöskään ole, joten en ole liittynyt mihinkään toiseen puolueeseen. Eivät perussuomalaiset arvot mihinkään katoa, vaikka en puolueen jäsen olisikaan.