On maamme köyhä ja siksi jää...

… jos kultaa kaiva et. Suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta reagoida kaikkeen pari askelta jälkijunassa.  Yleensä silloin kun vahinko on jo tapahtunut. Nokian myymisestä pidetään porua, niin että sivullistakin itkettää, vaikka tuo oli selkeää seurausta suomalaisesta johtamiskulttuurista.  Se mikä nyt meni pieleen, oli Elopin palkkio, jota ei tietenkään olisi pitänyt maksaa. En tiedä minkälaisia rahoja kaupparatsu peri Microsoftilta, mutta varmaan samaa luokkaa kun Nokialtakin. Siis kohtuuttomia.

Amerikkalaiset tuskin ovat yhtä typeriä kuin nämä suomalaiset, synnynnäisinä johtajina itseään pitävät, jotka tosin onnistuivat lypsämään arvottomasta tavarasta hinnan, jota järjissään olevan ostajan tuskin uskottiin maksavan. Nokian puhelimien valmistushan oli jo vuosia tuottanut tappiota, mutta toki nimi oli vielä jonkin arvoinen. Voittoa tuottanut verkkoliiketoiminta jäi edelleen suomalaisten käsiin, joten on syytä olettaa, että hyvin pian sekin tuottaa tappiota.  Suomalaisilla näyttää olevan tapana ratsastaa aallon harjalla aina noususuhdanteen aikana ja jättää tarvittavat korjausliikkeet toisten tehtäviksi. Luultavaa on, että Microsoftillekin olisi riittänyt pelkkä Nokian nimi, jonka ympärille olisi  voitu rakentaa ehkä vielä jotenkuten kannattava liiketoiminta.

Suomalainen metsäteollisuus on toinen varsin ihmeellinen asia. Vuosisatoja on Suomessa puhuttu vihreästä kullasta ja uskottu vakaasti, että sellu- ja paperiteollisuus ovat se selkäranka, johon Suomi-neito voi aina nojata. Tämä ylen sankia priha Ahonenkin käveli ennen paperiteollisuuden kuolinlaulua kuin kukkopoika antamassa ultimaatumeja, vaikka jokainen vähänkin asioita ymmärtävä näki selvästi tämän teollisuuden alan lopun olevan lähellä.  Kyllä paperia jonkin verran maailmassa yhä edelleen tarvitaan ja valmistetaankin, mutta ei ihan hinnalla millä hyvänsä. En tarvitse Himasen tulevaisuusraportteja väittäessäni, että viimeinenkin paperitehdas Suomessa suljetaan ennen tämän vuosikymmenen loppua.  Kyllä puuta edelleen kasvaa Suomessa ja sitä voidaan käyttää, mutta olisi jo korkea aika miettiä upouusia käyttömuotoja. Rakennusteollisuus olisi yksi esimerkki.  Hyvät Suomen johtajat, uskokaa nyt hyvän sään aikana, että paperiteollisuuteen ei kannata tässä maassa tuhlata enää äyriäkään. 

Nyt näyttääkin siltä, että näistä tukijaloista, joihin Suomi on nojannut, on pystyssä enää kaivosteollisuus.  Metallien maailmanmarkkinahinta tosin vaihtelee, mutta kun huomioidaan tuo syklisyys, niin asian kanssa voidaan elää. Valitettavaa kuitenkin on, että meidän liikeneromme antavat kaivosoikeuksista parhaimmat vieraille valtioille ja jättävät jäljelle vain Talvivaaran tapaiset ongelmapesät, joita kukaan ulkomaalainen ei huoli.  Kriittisyydestäni huolimatta olen sitä mieltä, että Suomen valtion tulisi nyt puuttua asiaan. Vaikka Talvivaara nykyisellään onkin ongelma, sillä mitalilla on myös toinen puoli. Mitä nykyisessä tilanteessa vaikuttaisi tuhansien työttömien armeija muutenkin ongelmaisessa Kainuussa! Samaa valtiovallan apua tarvitsisi myös vaikeuksien kanssa kamppaileva telakkateollisuutemme. 

Arvoisat kansakunnan päätösten tekijät. Pyöritelkää nyt niitä papereita pikkasen kauemmin käsissänne ja koettakaa nähdä myös se mitalin toinenkin puoli.

Taidan ruveta vaatimaan taas Karjalaa takaisin. Sillä mitalilla olisi monta puolta, joista ei sittenkään olisi vähäisin se suurelvytys, mitä se toisi tulessaan. Nykyisen hallituksemme politiikka on kuin housuihin lirauttaisi: aluksi se voi lämmittää, mutta sitten on kahta kylmempi.