Kuolemaan johtava vesirokko

Tavallisesta vesirokosta tämä kelluketauti eroaa siinä, että tämä ei ole vesirokko lainkaan. Oikeasti meitä oli kaksi tietämätöntä, minä ja lääkäri, jotka ihmeteltiin näppylöitä, joita kumpikaan ei ollut ennen nähnyt.  Osa oli kuin mitkä tahansa jossakin rokossa ilmenevät näppylät, mutta osa taas niin kuin palon jäljiltä syntyneet vesikellukkeet.  Niitä oli joka paikassa, mutta arvatkaapa missä ne kaikkein kiusallisimmat esiintyivät?  Joo, aivan oikein. Olisi se niin epäesteettistä ruveta yksityiskohtaisesti kertoilemaan, miltä näppylän maisema näyttää. En kehtaa ääneen sanoa, mutta kaikkihan sen tietää.

Netistä koetettiin löytää tähän tautiin sopivia oireita, mutta kun ei vaan löytynyt. Lohduttava teksti kuitenkin löytyi. ”Lääketiede tuntee noin 3000 ihotautia, joista tavallinen yleislääkäri ehkä 50 ja kokenut ihotautilääkäri noin 1000.” Niin että jos nyt ei sitten viikon sisällä tauti ole hellittänyt, panen kokeillen, sopisivatko nämä näppylät ihotautilääkärin reseptuaariin. Jos eivät sovi, niin luokiteltakoon tämä tauti ”kuolemaan johtavaksi vesirokoksi”.  Kuolemaan johtavaksi sen takia, että kaikki tätä tautia sairastaneet ovat kuolleet 50 – 100 vuoden sisällä. Vesirokoksi taas sen takia, että yhtä hyvin se voi olla sitä kuin jotain muutakin. Oireet vaan ovat erilaiset.

Kun nyt olen saanut tapani mukaan valittaa omia vaivojani, vaikka en olekaan niitä onnistunut sysäämään kaupungin enkä kenenkään muunkaan syyksi, tuntuu selvästi paremmalta. Mistä muusta sitten mahdankaan jäädä paitsi tulevan viikon aikana?  Jo huomenna olisi Kalajoen Perussuomalaiset ry:n syyskokous. Voihan olla, että muillakin on sen verran esteitä, että kokouksessa päätetään vain ylimääräisestä kokouksesta, jolla siirretään normaalit syyskokouksen asiat. Satamakirkkovuorokin olisi seuraava viikko, mutta enhän minä voi viattomiin merimiehiinkään tällaista ”kuolemantautia” tartuttaa.  Suurimman henkilökohtaisen menetyksen koenkin varmasti keskiviikkona, jos vielä silloinkin olen puolikuntoinen. Kaupunki tarjoaa nimittäin tarkastuslautakunnalle joululounaan, ja niitähän olen saanut vasta kuusi tänä jouluna.  Onni onnettomuudessa on, että poikani täyttää vuosia perjantaina ja tarjoaa kakkukahvit Jyväskylässä.  Minä romahdan henkisesti, jos kaikki tuo jää väliin noiden peijakkaan näppylöiden takia, niitä kun en halua tartuttaa muihin kuin lääkäreihin, joille omakohtainen kokemus tekisi ihan hyvää.  Toivottavasti tämä kokemus tulee kuitenkin ennen kuolemaa.

Kalajoen ”persujen” kohdalta olen kuullut sekä hyvää että huonoa. Ensin huonot asiat. Persujen järjestösihteeri sai sotkettua paikallisjärjestön asioita niin, että moni kalajokinen ilmoitti eroavansa puolueesta. No siihenhän meillä kaikilla on oikeus, joten mikäpä siinä. Mikä minä olen ketään arvostelemaan, kun itsekin kuulun tuohon joukkoon.  Kalajoen Perussuomalaiset ry noudattaa kuitenkin sääntöjä, joiden mukaan puolueeseen kuuluminen ei ole paikallisjärjestöön kuulumisen edellytys. 

Hyvä uutinen on se, että asiat Kalajoella ovat hyvin ja vanhat kaunat haudattu. Kun vielä saadaan taas Kalajoen parhaaksi tarkoitettu toiminta pyörimään, niin eiköhän tämä tästä.  Seuraavissa kunnallisvaaleissa on odoteltavissa varmasti kunnallinen ”jytky”.