Rikollinen parlamentti

”Rikos on teko, josta laissa on säädetty rangaistus.”  On aivan totta, että hyvin suuri osa nykyisitä eduskuntaehdokkaista on syyllistynyt johonkin rikolliseen tekoon.  Suhteellisesti suurin joukko rikollisia löytyy pienimmistä puolueista, joilla ilmeisesti on ollut vaikeuksia saada ehdokkaita, joten kovin kranttuja ei ole voitu ehdokkaiden valinnassa olla.  Toki vallan suuria eivät rikokset ole, mutta muutama väkivaltarikollinenkin joukkoon sopii.

Se on selvä, että Perussuomalaiset komeilee näiden ”rikostilastojen” kärkipäässä. Onhan puolueen puheenjohtajallakin kyseenalainen kunnia kantaa oma kortensa kekoon. Laura Huhtasaaren opinnäytetyön kopiointi oli jo syyteoikeuden osalta vanhentunut, ja Hakkarainenkin näyttää selvinneen melko pienillä tuomioilla isoistakin rötöksistä.  Eduskunnassa on jo nyt kaksi lilliputtipuoluetta, jotka molemmat ovat päässeet rötöslistoille. Kaipa se MV-lehden toimittaja ja omistaja sinne kuuluukin, mutta hieman kyseenalaisena pidän tavallisien liikennerikkomusten takia listalle nousseita. Nämä liikennerikkomukset ovat kyllä tekoja, joista on määrätty laissa rangaistus, ja ilman muuta tämäkin teko on moitittava, mutta tuskinpa ylinopeus tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön toimimaan kansanedustajana. Jonkin verran vakavampi rikos on rattijuoppous, vaikka se tuntuu olevan jopa kansanedustajien harrastus kautta aikojen.  Nykyisessä eduskunnassa en tosin tiedä näitä maanteiden valtiaita olevan, enkä katso asialliseksi luetella menneitä nimiä, jotka ovat jo poistuneet eduskunnasta. Jotkut jopa joukostammekin.

Jos olisin Kempeleen kuningas, niin vähintään muistuttaisin puolueita siitä, että kansanedustajalta edellytetään nuhteetonta taustaa. Haluaisin myös rajata tuon rikoskäsitteen niin, että vain oikeudessa tuomion saaneet joutuisivat tuolle listalle. Nyt jopa Sininen tulevaisuus on joutunut listalle neljän joukkoon, vaikka ainakaan minun tiedossa on vain ”rikollisia”, jotka on tuomittu ainoastaan liikennerikkomuksista. Saattaahan se niin olla, että minunkin ”karkeasta seulasta” on livahtanut läpi joitakin tapauksia, mutta se on varmaa, että puolue pyrkii kelpuuttamaan joukkoonsa vain nuhteettomia kansalaisia. 

Ehkä on niin, että todella tiheän seulan asettaminen tulee kohtuuttoman kalliiksi, mutta jos rajaksi vedettäisiin vaikkapa vaalikausi ja käräjäoikeuden tuomio, niin vaalilautakunnat voisivat tarkastaa ehdokaslistat etukäteen.  Mitään Juhantaloja, Halla-ahoja tai Hakkaraisia me emme todellakaan tässä maassa tarvitse.

Kyllä minun mielestäni lakiin pitäisi edelleen kirjata vaatimus kansanedustajan hyvämaineisuudesta.  Sen ei pitäisi olla mitenkään kohtuutonta.  Jos minulta kysyttäisiin, niin ihan perusteltuna pitäisin myös kansalaisluottamuksen menettämistä osana joitakin rangaistuksia. Valinta olisi kuitenkin ihmisellä itsellään - ottaako hän riskin vankeudesta ja kansalaisoikeuksien menettämisestä, vai yrittäisikö elää jotensakin kohtuullisesti.  Ei se pitäisi niin vaikeaa olla.

Olen kyllä sitä mieltä, että ”maassa maan tavalla, tai maasta pois” mutta jotenkin irvokkaalta tuo lausahdus kuuluu silloin, kun sen kuulee taholta, joka tuntuu pitävän rikollisuutta maan tapana.

Olisi ihan hyvä, jos kaikki rikolliset voitaisiin karkottaa maasta ihan kansallisuuteen katsomatta, mutta ongelmaksi tulisikin se, että mihin me karkottaisimme ne rikolliset, jotka ovatkin syntyperäisiä Suomen kansalaisia.  Niitä on sentään moninkertainen määrä ulkomaalaisiin verrattuna.

Siperia ei taida olla enää meidän käytössä oleva vaihtoehto, toisin kun menneinä vuosikymmeninä.