Pitääkö olla huolissaan?

Hyvin yleisesti kuvitellaan, että ihminen on nyt ylvään kehityksensä huipulla, mutta kun katselee populististen ääriainesten nousua ympäri maailman, niin ei tuota ajatusta voi ihan sellaisenaan nielaista.  Samanaikaisesti kun ihmisen tekninen osaaminen on noussut, on inhimillisyys ja toisista välittäminen vähentynyt.  ”Me ensin” -ajattelu on kasvanut lähes kaikkialla.  ”Me ensin” -ajattelu on naamioitu jonkin ryhmittymän tai kansakunnan edun asiaksi, vaikka kaiken takan on ”minä ensin” -ajattelu. ”Minä ensin” ei vain ole mahdollista ihan yksin. 

Katselepa mihin maailman kolkkaan tahansa, niin ellet näe siellä itsevaltiasta valtionjohtajaa, niin ainakin jonkinlainen nousu populistisilla ääriliikkeillä on nähtävissä. Näin on käymässä myös Suomessa, joten oikeasti meidän kaikkien pitäisi olla huolissamme.

Mitataanpa millä mittarilla tahansa, me suomalaiset emme ole aivan se maailman kehittymättömin kansa, mutta jos me annamme vallan tuolle ääriainekselle, meistä voi hyvin pian tulla sellainen.  On erikoista, että vaikka olemme ymmärtävinämme maailman tilannetta, emme halua lotkauttaa korviamme sille hädälle, jonka tuo ääriaines on muualla maailmassa saanut aikaan.  Tuskinpa sodatkaan mitään hauskanpitoa ovat, vaan kyseessä on vakava merkki siitä, että osa kansasta on noussut yksinvaltiaita vastustamaan. Kun sitten joku suurvalta on huomannut valtion sisäisen heikkouden, on se ikään kuin ”rientänyt apuun” saadakseen valtaa ja voimaa.  Sodat kautta aikojen ovat eskaloituneet tämän mekanismin kautta.

Erilaisia ”pakolaisaaltoja” on maailmanhistoriassa koettu jatkuvasti, ja vaikka Suomi on päässyt tässä suhteessa varsin vähällä, niin on täälläkin osattu ottaa lähimmäistemme hädästä ”ilo irti”. Sen sijaan, että tarjoaisimme turvapaikan näille ihmisille ja samalla hyödyttäisimme myös omaa maatamme, lietsomme vihaa näitä ihmisiä kohtaan.  Näin ei voi olla valtiossa, joka pitää itseään sivistyneenä oikeusvaltiona. 

”Rajat kiinni” on huono ratkaisu kaikissa tapauksissa, mutta jos siihen joskus on todellinen pakko, niin suljetaan ne toiseen suuntaan. Valtio, jonka kansalaisista joka neljäs asuu ulkomailla, on tuskin oikeutettu kieltämään muutaman tuhannen pakolaisen tuloa tänne. Ei ole ihan inhimillistäkään potkia takaisin liekkeihin ihmistä, joka on onnistunut tulipalosta pakenemaan. Kyllä minun järkeni kertoo, että meidän tulisi kaikin tavoin auttaa ja tukea tätä ihmistä.

On totta, että meillä on vapaat vaalit, mutta en ole lainkaan varma, että kuka tahansa saa olla ehdokkaana. Suomi on kansainvälinen toimija ja meidän tulisi tuntea vastuumme myös siinä suhteessa. 

Suomessa on rasistisesti ajattelevia reilut kymmenen prosenttia, joka luku on hyvin yhteensopiva jonkun puolueen kannatuksen kanssa. Vaalipropagandasta pitäisi kuitenkin saada kitkettyä pois kaikenlainen maahanmuuttovastaisuus, sillä se yksinkertaisesti on ihmisen perusoikeuksien vastaista.

Maapallon kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus asettua asumaan ihan minne vain, täysin riippumatta siitä, minkä värisiä ovat tai missä ovat syntyneet. 

Näinhän me suomalaiset olemme aina ajatelleet ja juuri siksi meitä asuu lähes kaksi miljoonaa ulkomailla.

Miksi me nyt olemme ajatuksemme muuttaneet?