Kepu

Jossakin määrin tämä puolueiden kavalkadi alkaa lähenemään minun ajatusmaailmaani, joten joudun olemaan entistä tarkempana säilyttääkseni objektisuuteni.

Eduskunnassa ei ”kepusta” juurikaan ole ollut haittaa, ja hallituksessa kepulainen pääministeri on tehnyt tosi loistavaa työtä, siitäkin huolimatta, että vasemmistolaiset ”rakkikoirat” ovat kovasti räksyttäneet. Numeroillehan hekään eivät mitään voi, mutta aina voidaan sanoa, että ei valtakunnan menestys ole suinkaan ollut hallituksen ansiota.

Voihan se niin tietysti olla, että kansainvälinen noususuhdanne himan auttoi, mutta varmasti myös Suomen hallitus teki oikeita toimenpiteitä ja ansaitsee vähintään kiitoksen tästä työstä. Varmaa ainakin on, että työllisyyden nousuun vaikutti hallitus enemmän kuin ne räksyttävät rakkikoirat.

Se, että ”kepu” kuitenkin sijoittuu näinkin korkealle tässä minun laatimassa haittapuolueiden listassa, johtuu kahdesta asiasta. Sote-uudistuksen paikallaan junnaamisessa ei myöskään Keskustapuolue saa puhtaita papereita, vaikka ns. maakuntauudistus jäikin Kokoomuksen valinnanvapauden varjoon.

Suurin vaara keskustapuolueesta onkin maaseudulla, jossa puolue on monin paikoin määräävässä asemassa, eivätkä päätökset useinkaan ole kunnan tai asukkaiden vähemmistön edun mukaisia.

Itse luulin vetäytyneeni Kalajoelle viettämään elämäni ehtoota, mutta kuinka ollakaan: ”kepulainen mafia” rahanahneuksissaan ripotteli pitäjän täyteen tuulimyllyjä, jotka tekivät alueesta lähes asuinkelvottoman.  Pakkohan minunkin oli luopua loppuelämäni haaveesta, sillä ihan riippumatta siitä mihin uskoin, sairastuin jo ulkomaalaisissa tutkimuksissa todettuun vibroakustiseen oireyhtymään, joka tarkoittaa infraäänen aiheuttamaa sairautta. Kyseessä ei siis ole mikään luulo, vaan tutkittu fakta.

Jonkinlainen ristiriitahan kepun ajamassa politiikassa on.  Koko maa halutaan pitää asuttuna, samalla kun sallitaan sen tekeminen asumiskelvottomaksi.

Oikeasti siis myös kepu kuuluu vaarallisten puolueiden joukkoon, mutta vain silloin, kun sillä on ehdoton enemmistö.  Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään kepun ominaisuus, sillä ehdoton ylivalta on aina pahasta, riippumatta mistään puoluerajoista.  Liike-elämä onkin oivaltanut määräävän markkina-aseman kieltämisen.

Suomessa on tasa-arvon nimissä tehty milloin minkinlaisia kiintiöitä, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä.  Olisikohan aika säätää laki, jossa ei mikään puolue voisi kansallisissa vaaleissa saada enempää kuin 40% täytettävistä paikoista? Eduskuntavaaleissa tällä tuskin olisi merkitystä, sillä kansa jakautuu paljon tasaisemmin.  Pienissä, Kalajoen kaltaisissa ja sitäkin pienemmissä maaseutukunnissa tämä saattaisi olla ratkaiseva uudistus monista tärkeistä asioista päätettäessä.

Näin se vaan menee.

Jäljellä on vielä kolme pienempää puoluetta, joita en nyt pahalla tahdollakaan voi pitää kovin vaarallisena, mutta kun ne ovat kuitenkin olemassa, niin käsittelen ne ainakin osittain ensi kerralla.  Saattaahan olla, että siihen ”määräävään markkina-asemaan ” päästessään saattaisivat nämäkin puolueet näyttää todellisen karvansa.  Johan tästä on pieniä merkkejä ruotsinkielisellä rannikkoseudulla nähty.