Ilmaisia ämpäreitä?

Siltä se vaikutti, kun puoluejohtajat pääsivät aloittamaan kilpalaulannan viimeisessä vaalitentissään. Aivan kuin ilmaisia ämpäreitä olisi ollut jaossa, ja jokainen pelkäsi niiden loppuvan, joten jokaisen oli oltava samaan aikaan äänessä. Väkisinkin tuli olo, että ei tuossa porukassa ole yhtään pääministeriksi kelvollista.

 

Hieman valoisammalta vaikutti tilanne, kun pääsin seuraamaan nuorten paneelia.  Suomessa on kai totuttu siihen, että aikuiset näyttävät mallia, miten pitäisi toimia, mutta nyt tuo tilanne näytti kääntyneen päinvastaiseksi.  Puoluejohtajien pitäisi katsoa mallia nuoremmista.

Voi olla, että katson tilannetta hieman värillisten lasien läpi, mutta molemmissa paneeleissa näytti siltä, että siniset on se sivistynein puolue, vaikka se kyseisessä kalabaliikki tilanteessa saikin puolueen edustajat jäämään hieman taka-alalle.  Sinisten nuorten puheenjohtaja Tiina Ahva kohosi heti toisten yläpuolelle avatessaan suunsa, mutta Sampo Terho sai kertakaikkiaan liian vähän puheaikaa. En tosin kellottanut näitä puheita, mutta sellainen vaikutelma minulle jäi.

Vaikeaahan kellottaminen olisi ollutkin, kun samaan aikaan saattoi äänessä olla 3-4 puoluejohtajaa. Kenelle tuon ajan olisin sitten merkinnyt?

Keskustelin puheenjohtajatentistä erään ystäväni kanssa ja hän nosti esille myös Sari Essayah`n ja totesi melko tarkasti seuraavin sanoin: ”Sari Essayah teki fiksun vaikutuksen, vaikka kävelijä onkin.” Olin samaa mieltä Sarin käytöksestä, mutta siitä huolimatta väärillä perusteilla on eduskuntaan valittu. Minun mielestä kyse on aina väärästä perusteesta, jos kyse on urheilullisista ansioista.  Jos oikein olen ymmärtänyt, ei eduskunnassa juosta, hiihdetä eikä pelata jääkiekkoa. Napin painamiseenkin riittää hyvin pienet voimavarat, mutta kansallisesti tärkeiden päätösten tekmiseen tarvitaan sekä järkeä että kokemusta.

Olen saanut joskus henkilökohtaisia moitteita ”urheilijoidenvastaisesta kampanjoinnista”.  Ehkäpä tässä on nyt se oikea hetki oikaista nuo virheelliset käsitykset.  Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että eduskunnassa on myös urheilijoita, mutta kuten sanoin, niin ei ketään pitäisi ihan sillä perusteella valita, että on voittanut jossain hiihtokilpailussa.  Sari Essayn ja Marjo Matikaisen kaltaisia ihmisiä siellä on varmaan muitakin, mutta...  Urheilijoistakin jotkut onnistuvat ja jotkut eivät.  En nyt kuitenkaan viitsi nimetä niitä vähemmän onnistuneita, mutta kautta aikojen meillä on ollut myös niitä.

Eihän se kansanedustajan työ mitään tähtitiedettä ole, ei varsinkaan, kun puoluejohto kertoo, mitä nappia milloinkin painat.  Aikaa myöten tulee myös kokemus avuksi.

Yksinkertaisimpaankin aivokoppaan pitäisi kuitenkin sopia, että silloin ei puhuta kun joku toinen on äänessä. Puheenvuorot jakaa kulloinenkin puheenjohtaja, eikä mikään gallup saa siihen vaikuttaa.