Aina vaan jatkuu... rötösten salailu

Viimeiset hetket ennen Jyväskylän puoluekokousta 2017 muistuvat jotenkin mieleeni ”persujen” riveissä.  Oli tapahtunut ihmeellisiä erottamisia puolueesta ja salassa pidettyjä paikallisyhdistysten kokouksia.  Siihen aikaan ei kai rötöksiä niinkään salattu, vaan niillä jopa ylpeiltiin.  Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja retosteli useilla konkursseilla, joka sinänsä ei ole rikos, mutta kun siihen liittyy joitakin tuomioita, en enää pitäisi miestä sopivana mihinkään tehtävään.  Sopimatonta oli myöskin rehentely sillä, että joku kehui olleensa ”Suomen paras autovaras.”  Olikohan se väärin, että minä jossakin yhteydessä olin ilmoittanut oikean ammattini diplomi-insinööri . Ainakin tämä autovaras sitä kovasti paheksui.  Jokohan silloin ”persujen” piirissä katsottiin rikollinen menneisyys suuremmaksi ansioksi kuin vuosien opiskelu.  

  Millä teroittaa sirkkelin terä?

En muista, missä vaiheessa erosin puolueesta, mutta joskus noihin aikoihin se tapahtui.  Olin Veikko Vennamon kannattaja ja arvostin suuresti Veikon lausahduksia ”rötösherrat kuriin.”  Luultavaa oli, että Veikon aikana ei rötösherroja saanut istua missään puolueen elimissä.  Oli valitettavaa. Että SMP meni konkurssiin 1990-luvun puolivälissä. Timo Soini perusti muutamien muiden nykysinisten kanssa puolueen nimeltä Perussuomalaiset, joka sitten taitavalla operaatiolla kaapattiin puolueen perustajilta.  Vennamon linjaa jatkamaan perustettiin puolue nimeltä Sininen tulevaisuus, johon lähes kaikki nuhteettomat vennamolaiset liittyivät.

Alkuperäisistä Perussuomalaisista oli jäljellä ainoastaan nimi, jonka turvin rötösherratkin saivat jatkaa toimintaansa. Puolueen tarkoituskaan ei enää ollut rötösten välttely, vaan niiden salailu.  Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen puolue jakautui melko tarkoin kahtia.  Kukaan ei edes loikannut mihinkään, sillä ei ollut paikkaa mihin loikata, vaikka persuihin jääneet systemaattisesti puhuivat loikkareista. Se lienee kuitenkin osa mustamaalauskampanjaa, jonka tarkoitus oli saattaa puolueesta lähtijät jotenkin epämääräiseen valoon.

Kun Sininen tulevaisuus perustettiin, tutkin tarkoin sen ohjelman, sillä en halunnut eksyä uudelleen. Luettuani tuon ohjelman tulin siihen tulokseen, että se vastaa melko tarkoin niitä arvoja, joita minäkin kannatan. Tuossa yhteydessä keksin myös johonkin tarkoitukseen lanseeraamani lauseen: ”Sininen tulevaisuus on hyväksi Suomelle.” Edelleen seison tuon lauseen takana, mutta olen jo liian vanha aktiiviin politiikkaan. Täytyy vain odottaa, että kansa herää sen huomaamaan. Luulen, että kovin moni ei tunne puolueen poliittista ohjelmaa, sillä vain se voi olla selityksenä puolueen heikolle menestykselle eduskuntavaaleissa.

Sain aiheen tähän kirjoitukseen luettuani Keskisuomalaisen uutisointia, jossa kerrottiin muun muassa siitä, miten ”persujen” puoluevirkailija oli ottanut mikrofonin pois ”hesarin” toimittajalta, kun tämä oli alkanut kysellä puolueen kannalta epämiellyttäviä kysymyksiä.

Samassa lehdessä kerrottiin myös, että Sininen tulevaisuus on asettanut EU-vaaleihin vain yhdeksän ehdokasta ja että puolue on tarkalla seulalla seulonut porukan.  Joukossa ei ole yhtään rikollista, eikä epämääräisen menneisyyden omaavaa henkilöä.

Kaikki Sinisen tulevaisuuden ehdokkaat ovat tehtävään erityisen päteviä ja sitoutuneita. Alkaako Suomen nousu näistä vaaleista?

Kyllä nämä menneet eduskuntavaalit osoittivat sen, että politiikassa on vaikea menestyä ihan rehellisellä pelillä ja ilman rahaa.