Populismin uhrit

Kaikkee se amerikkalainen tutkii, mutta toisaalta hyvä kun tutkii, vaikka tuskin me suomaliset niitä tutkimuksia uskomme, ellei tuloksena ole joku meitä mairitteleva asia.  Nyt ovat sitten tutkineet populismia ja tulleet siihen tulokseen, että vanhukset ovat kaikkein alttiita feikkiuutisille. Olemme paitsi herkkäuskoisimpia, niin myös innokkaimpia värittämään asioita.  Tutkimusten mukaan eniten feikkiuutisia julkistavat vanhemmat ihmiset.

Näyttää siis siltä, että ”persuilla” on valoisa tulevaisuus, kun suomalainen yhteiskunta vanhenee.  Populismialttiita ovat kyllä myös hyvin nuoret, joten ainakaan sieltä ei löydy perusteita äänestysikärajan alentamiselle.  Varmaan saattaisi herättää kovasti pahennusta, jos joku tekisi ehdotuksen, että asetettaisiin myös yläikäraja.

No, en minäkään sitä kannata, joskaan en ole huolissani myöskään äänestysprosentin alhaisuudesta, sillä äänestämättä jättävät vain ne, jotka eivät oikein muutenkaan ole kiinnostuneita politiikasta, eivätkä siis oikein paljon sitä myöskään ymmärrä. Ehkä liiankin suoraviivainen oletus on, että mitä alhaisempi äänestysprosentti on, sitä parempi on vaalin tulos.

Britannia on nyt hyvä esimerkki siitä, mihin päästään, kun kansalta kysytään asioita, joista tavallisella ”tossunkuluttajalla” ei oikeasti ole muuta kuin mielipiteitä, mutta ei vähääkään käsitystä äänestyksen seurauksista.

Melkein jokainen puolue heittelee nyt täkyjä, joihin toivotaan äänestäjien tarttuvan. Tuskinpa puolueet itsekkään tajuavat mitä tapahtuisi, jos joku yrittäisi toteuttaa lupauksiaan. Saa nyt sitten nähdä mitä tuleva hallitus päättää mistäkin asiasta, mutta en oikein jaksa uskoa, että yhdenkään tulevan hallituspuolueen lupaukset ovat tulevissa hallitusneuvotteluissa edes keskustelun aiheena. Ei toki syytä olekaan, sillä toki meidän hallituksen tehtävänä on ajaa kansakunnan kokonaisetua. 

Olen syvästi tietoinen, että meidän nykyinen lainsäädäntömme ei mahdollista ”ylimääräisten” puolueiden lakkauttamista, mutta jotain kai voitaisiin tehdä.  Ainakin joskus on ollut kansanedustajan vaatimuksena ”hyvämaineinen Suomen kansalainen”. Onkohan tuo hyvämaineisuus jo poistettu laista, kun ehdokkaina näyttää olevan kymmeniä rikoksesta tuomittuja? Tällä hetkellä vain me äänestäjät voimme omalla äänestyspäätöksellämme vaikuttaa asiaan, mutta tuskinpa meistä kukaan haluaa, että eduskunnastamme tulee rikollisten temmellyskenttä.

Ymmärrän kyllä, että varsinkin pienimmillä puolueilla on jopa pulaa ehdokkaista, eikä aina voida asettaa riittävän tiheää seulaa, jotta valintavaiheessa voitaisiin kaikki rikolliset poimia.  On kuitenkin selvää, että jos puolueessa on useampia tuomittuja, pitäisi jokaisella soida joku hälytyskello silloin, kun edes miettii mahdollisuutta tuon puolueen äänestämiseen. 

On meillä Suomessa myös rehellisiä ihmisiä, vaikka myönnettävä on, että toki on olemassa myös rikoksia, joita voidaan pitää vain rikkeenä, eikä sillä ole merkittävää vaikutusta kansanedustajan tehtäviin.

Jos minun pitäisi määritellä, millaiset rikokset olisivat ehdottomasti tuomittavia, niin ihan eturiviin nostaisin väkivaltarikokset, rasistiset rikokset ja petoksen.  Vähäisin kai liikennerikkomus, johon lähes jokainen meistä on syyllistynyt ja usein huomaamattaan.

Puhuin ehkä liikaakin taas rikoksista, kun piti puhua populismista. Oikeasti populismi on väärän tiedon antamista kansalaisille.  Kun se suuntautuu hyväuskoisiin vanhuksiin, se on hyvin lähellä petosta ja sellaisenaan siis todella tuomittavaa.