torstai 11. tammikuuta 2018

Joulupukki ja alkuräjähdys


Meitä bloggareita ajaa usein eteenpäin jonkinasteinen tyytymättömyys johonkin, ja  luonnollisena seurauksena tästä on se, että useimmat blogit vaikuttavat tyytymättömien narinalta.  On totta, että myös minä sorrun tuon tuostakin tuohon, vaikka en ihan valitakaan sitä, miten minua on kohdeltu väärin. Tosiasiahan on, että vain polkupyörä puoltaa ja siitäkin on kumit tyhjänä. Koetan nyt tässä kirjoituksessa kirjoittaa aiheesta, joka mahdollisimman vähän vaikuttaa minuun.  Presidentin vaaleista olen kirjoittanut näkemykseni mukaan, mutta vaikka olisin kuinka väärässä, koetan elää sen kanssa.

Olen nyt koettanut löytää aiheen, jolla on mahdollisimman vähän tekemistä minun elämäni kanssa, ja on jokseenkin sama, uskonko asiaan vain en.  Kun joulusta on kulunut vasta pätkä, on lähes luonnollista, että tapetilla on joulupukki.  Kovin moni suomalainen ei oikeasti usko joulupukkiin, vaikka ylpeästi väittääkin sen asuvan Suomessa. Minäkin tiedän, että kyseessä on satuolento, vaikka olen ihan itse nähnyt kyseisen herran.  


Huolestuttavampaa onkin se, että kovin moni ihan oikeasti uskoo johonkin mystiseen alkuräjähdykseen, vaikka kukaan koskaan ei ole sellaista nähnyt. Tosiasiassahan se on yhtä voimakas satu kun joulupukki.  Sellaista ei ole koskaan nähty, eikä sen tapahtumisesta ole mitään todisteita.  Kansa uskoo vain, koska johonkin halutaan uskoa. 

Joulupukki jotenkin konkretisoituu Myran piispan Nikolauksen olemukseen, joka oli joulupukin esikuva ja sentään oli olemassa.  Tämän pystyy historia näyttämään toteen, mutta mistään alkuräjähdyksestä ei kukaan oikeasti tiedä mitään. Kunhan ihmetellään, kun ei mihinkään yliluonnolliseen haluta uskoa.  


Pyhän Nikolauksen sentään tiedän olleen olemassa, joten mielestäni on järkevämpää uskoa joulupukkiin kuin johonkin mystiseen alkuräjähdykseen. Jos minulta kysyttäisiin, uskonko joulupukkiin vai alkuräjähdykseen, pitäisin varmaan esitelmän piispa Nikolauksesta, hänen anteliaisuudestaan ja hyvästä tahdosta. Toki joutuisin myöntämään, että eihän siinä nyt tietenkään mistään nykyaikaisesta joulupukista ole kyse.  Alkuräjähdyksestä täytyisi vain todeta, kuten yliopistoaikainen professorinikin totesi: ”Voi olla, mutta sellaista ei ole koskaan todettu tapahtuneen.” On siis todennäköistä, että joulupukki on enemmän totta kuin alkuräjähdys.

 
Koettaisin siis varmaan jatkaa elämääni presidentinvaalien jälkeenkin, täysin riippumatta siitä, kenestä tulee presidentti. Tuntuu kuitenkin pahalta, jos ehdokkaat ratsastavat väärillä hevosilla.  Jos palomies haluaisi työntää takaisin liekkeihin ihmisiä jotka siltä haluavat pelastautua, ei häntä ainakaan sankarina voida pitää.  Jos joku haluaa työntää takaisin jonnekin tuntemattomuuteen ihmisiä, jotka ovat henkensä hädässä paenneet sotaa, ei häntä ainakaan kristittynä voida pitää.

Kyllä sokeakin kana joskus jyvän löytää.  En edes tiedä, mitä Ulpu Iivari yritti televisiossa sanoa mainitsemalla: ”Suomi on suuri maa, jossa on liian vähän asukkaita.”   Kaikkihan me varmaan tiedämme, että Suomessa syntyvyys on liian alhainen, maastamuuttoa tapahtuu enemmän kuin maahanmuuttoa. Huoltotaseemme ei yksinkertaisesti kestä sitä.  Mitä meidän oikeasti pitäisi tehdä, jotta saisimme lisättyä maahanmuuttoa tai ainakin voisimme pitää kalliisti koulutetut suomalaiset kotimaassamme?  Meitä asuu nyt jo ulkomailla liki kaksi miljoonaa, ja jos joku, niin juuri se on kallista.   

1 kommentti:

  1. Kyllä alkuräjähdyksen voi nähdä. Tosin siinä syntynyt valo on punasiirtynyt mikroaalloiksi, joten sitä pitää katsella radioantennilla.

    VastaaPoista