Tutkittua tietoa

Me luotamme yhä enemmän tutkittuun tietoon ja siihen pohjautuviin väittämiin. Yhteiskunnassa kaupallisuus on kuitenkin kasvanut siinä määrin, että tutkimuksetkaan eivät aina ole samalla tavoin ”avoimia” kun ne vielä Edisonin ja Einsteinin aikana olivat. Se mikä näytti todelta, yleensä oli myös totta. Tiede pyrki etsimään absoluuttista totuutta jostakin asiasta. Nyt sen sijaan pyritään todistamaan tiettyjä asioita jonkun määrätyn asian oikeaksi osoittamiseksi. Myönnetään kyllä, että maa kiertää aurinkoa, mutta jo maailman synnystä ollaan montaa mieltä. Jumalasta ja hänen jumalallisuudestaan ollaan myös kovin montaa mieltä. Ateisti väittää voivansa todistaa, että Jumalaa ei ole olemassa, ja lähes samoilla faktoilla uskovainen sanoo todistavansa Jumalan olemassaolon. Agnostikko horjuu jossain tällä välillä, eikä oikein tiedä ketä uskoisi.

Ehkä tieteellinen tutkimus sinänsä on edelleen hyvin tarkkaa, mutta tutkimusten nimitykset ovat tarkoituksenmukaisesti vääristeltyjä. Esimerkiksi tuulivoimayhtiöt sotkevat nuo kaksi asiaa tarkoituksenmukaisesti keskenään ja lisäksi esittävät asioista vain sen puolen, joka parhaiten soveltuu heidän tarkoituksiinsa. Tieteellisistä faktoista vaietaan ainakin silloin, kun tulokset saattaisivat heidän toimintansa kyseenalaiseksi. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi inframelu ja sen aiheuttamat sairaudet. Kun joltakin tuulimyllyjen vaikutusalueelta löydetään ihmisiä, jotka eivät ole sairastuneet, halutaan se esittää todisteena siitä, että melua ei synny, tai ainakaan se ei aiheuta sairastumista. Se on kuitenkin samanarvoinen väite, kuin väitettäisiin, että tupakointi ei aiheuta syöpää, koska suurin osa tupakoitsijoista ei sairastu.

Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tupakointi aiheuttaa syöpää, tuulimyllyjen inframelu monenlaisia sairauksia ja Tokiossa mies jää auton alle joka tunti. Toivottavasti ei aina sama mies.

Pääsääntöisesti tilastot ovat luotettavia, mutta kaupalliset tutkimukset eivät. Yleensä taloudelliset intressit ohittavat tieteen ja tutkimustuloksiin vaikuttaa paitsi se, kuka tutkimuksen tekee, niin myös se, kuka sen kustantaa. Sanonta ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt” ei kai sittenkään ole aivan tyhjästä temmattu.

Näinhän se on, että lasi on joko puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi, riippuen aivan siitä, miten asia halutaan nähdä. Jos jotakin asiaa siis vastustaa vain 40%, se ei suinkaan tarkoita sitä, että 60% kannattaa sitä. Ei toki niinkään, että jos 60% kannattaa asiaa, niin 40% vastustaa sitä.

Varmaa kuitenkin on, että vedessä kelluva kappale painaa syrjäyttämänsä vesimäärän verran, jos herraan Arkimedes on uskominen. Tämäntapaiset faktat ovat faktoja, eivätkä mitkään tuulivoimayhtiöiden puhaltamat kuplat.

Onhan se hyvä, että tuulivoimayhtiöiden omistajat pystyvät laskemaan tuulivoimaloiden tuoton. Kokemuksestani ja koulutuksestani huolimatta minä en siihen pysty, mutta jotenkin minulle on päässyt syntymään käsitys, että jonkin verran ennustajan lahjoja siihen tarvitaan, sekä selkeä kuva kaikista myllyjen kustannuksista koko niiden elinkaaren ajalta, sekä sen energian kustannuksista, jota tarvitaan silloin kun ei tuule.

Olisikohan sittenkin syytä uskoa, että tuuli on hyvää energiaa vain purjehduksessa.