Mikä puolueita yhdistää

Olen melkein aina tilaisuuden tullen moittinut suomalaista poliittista järjestelmää siitä, että melkein kuka tahansa voi perustaa puolueen ajamaan ihan mitä tahansa asiaa ja että tästä syystä puolueita on ehdottomasti liikaa. Oikeastaan kyse ei siis olekaan asiasta, vaan tietynasteisesta vallanhimosta. Uudet puolueet eivät kerää kannatustaan sillä, että ne esittäisivät jotain perustavaa laatua olevaa parannusta maamme tilaan, vaan kyse on yleensä siitä, että joku poliitikko on kokenut joutuneensa entisessä puolueessaan syrjittyyn asemaan, josta syystä hän on perustanut ihan oman puolueen. Tähän puolueeseen sitten liittyvät toiset syrjityt, ja näiden syrjittyjen kannattajat äänestävät sitten tätä syrjittyä. Kyllä niitäkin toki on, sillä ei ole maailmassa niin hullua ideaa, etteikö joku sitä kannattaisi. Kyllä meillä paavo väyrysiä riittää.

Olen usein myös miettinyt puolueiden samankaltaisuutta. Jos puolueita äänestettäisiin jonkin määrätyn asian vuoksi, olisi äänestäjillä todella runsas valikoima puolueita, jotka sopisivat tuohon muottiin. Vihreitten energiapolitiikka sai minut näkemään punaista, mutta punainen politiikka tuntui taas täysin huuhaalta.

Vaikka siis jokaisen puolueen välillä oli joku yhdistävä tekijä, oli minun vaikea löytää tätä ilmentymää perussuomalaisten ja vihreiden välillä. Näin varsinkin sen jälkeen, kun ”persut” olivat näkyvästi ilmaisseet tuulivoimavastaisuutensa. Se oli selkeä ja perusteltu mielipide, jota vihreät eivät ainakaan tukeneet. Tämän avulla löysin yllättäen myös yhdistävän tekijän näiden kahden puolueen välillä. Se on välinpitämättömyys ihmisistä. Vihreät tuulivoima-agitaattorit sulkivat täysin silmänsä siltä tosiasialta, että varsin suuri joukko ihmisiä sairastui tuulivoimaloiden aiheuttamasta infamelusta. Se on kuitenkin maailmalla tutkittu tosiasia, joka on todettu myös täällä Suomessa. Perussuomalaisten ihmisvastaisuus näkyy taas siinä rasismissa, jota puolueen halla-aholainen siipi on hehkuttanut. Tämä porukka on täysin valmis heittämään tuleen kriisialueelta paenneet ihmiset. Halla-aholaiset eivät ole maahanmuuttokriittisiä, vaan he ovat maahanmuuttovastaisia.

Koetan nyt kuitenkin unohtaa halla-aholaiset ja koetan tällä kertaa keskittyä vain tuohon toiseen epäinhimilliseen utopiaan, vihreään tuulivoimaan. Ei toki ole tilastoitu sitä, kuinka paljon tuulivoimalat tappavat ihmisiä, mutta eläinten tuhosta on olemassa melko luotettavia arvioita. Ne voidaan laskea myllykohtaisesti.

Toki tuulivoiman tuottama energiakin voidaan teoreettisesti laskea ja tuulivoimayhtiöt esittelevätkin näitä laskelmiaan varsin halukkaasti. Niissä on vain yksi vika: koskaan ei ole todettu käytännössä saatavan tällaisia hyötyjä. Tuulivoimayhtiöiden tuotot koostuvatkin pääsääntöisesti meidän veronmaksajien antamista tukieuroista, joille ehkä olisi järkevämpääkin käyttöä.

Suosittelisin kaikille asian kanssa kamppaileville kielitaitoisille ihmisille saksalaisten kirjojen lukemista. Tässä nyt pari esimerkkiä: Pauli Guntramin Vastatuuli ja Georg Etscheitin toimittama Uhratut maisemat (kirjojen nimet suomennettu). Toki asioista löytyy myös lukuisia tutkimuksia, mutta niiden esiinkaivaminen on hieman hankalampaa, joskaan ei mahdotonta. Olen varma, että tuulivoimayhtiöt tuntevat myös nämä, mutta eivät välitä niistä niin kauan kuin kansa on lypsettävissä.

Jos tuulimyllyistä haluttaisiin saada oikeasti energiaa, kannattaisi ne polttaa ja käyttää näin saatu lämpö höyryvoimaloiden polttoaineena. Meidän CO₂-nielut, vihreä luontomme, kyllä huolehtii päästöjen vähentämisestä.