Natsit ja kansallispuvut

Olin viikon sisällä jo toisen kerran Jyväskylän paviljongissa. Viikko sitten olin Perussuomalaiset rp: kokouksessa ja nyt sitten karjalaisten kesäjuhlissa. Erona oli heti kättelyssä se, että karjalaisia oli tuhat määrin enemmän kuin perussuomalaisia. Toisaalta kyllä väki oli paljon vanhempaa, mutta luultavasti myös kypsempää. Näkemyksiä oli varmasti moneen suuntaan ja poliitikkojakin kävi puhujapöntössä. Niin Timo Soini kuin Marjo Matikainenkin. Eivät kuitenkaan puhuneet politiikkaa, vaikka varmasti mieli olisi tehnytkin. Sen verran suurta äänestäjäjoukkoa me karjalaiset edustamme. Jotenkin tunnelma oli muutoinkin leppoisampi ja ellen vain sanoisi asiallisempikin kuin tuossa ”persujen” tilaisuudessa, jossa lievä jännitys väreili ilmassa halla-aholaisten junttausta odotellessa. Eihän ”persujen” kokouksessakaan mitään laitonta tapahtunut, mutta sääntöjen sallima junttaus oli ilmiselvä. 

  

Karjalaisten juhlien avajaisissa nähtiin toinenkin yhtäläisyys perussuomalaisten puoluekokoukseen. Ihan samassa salissa, jossa istuimme perussuomalaisten puoluekokouksessa, istuttiin jälleen. Ei nyt aivan samalla paikalla, mutta melkeinpä. Seurasimme kansallispukukavalkadia, jossa esiteltiin lähes sata erilaista kansallispukua ja niihin kuuluvia asusteita. Perussuomalaisten kokouksessa esiteltiin muutamia kansallissosialisteja, joita ei toki tällä nimellä kutsuttu. Minä olen aina käyttänyt tuosta rasistiryhmästä nimitystä ”natsi”. Sen verran yhtäläisyyksiä tuohon menneiden aikojen saksalaisryhmittymään löytyy.

 

 Natsi on yksi kansallispuvun päähinemalleista.

Nyt sitten vaan ihmettelemään, mikä se on se yhtäläisyys, jonka noista kahdesta niin erilaisesta ryhmittymästä löysin. No, se oli tietysti tuo sana ”natsi”. Perussuomalaisten joukossa oli Suomen Sisua, Suomi ensin -porukkaa ja myös hommafoorumilaisia, joita kaikkia yhdisti paitsi Halla-ahon kannatus, niin myös päässä oleva natsiaate. Natsit kuuluivat myös moneen kansallispukuun. Tällä melkein iljettävällä nimellä kutsuttiin myös joihinkin pukuihin kuuluvaa päähinettä. Hetihän minun likaiseen mielikuvitukseen istui ajatus, että taas on tulla lavalla porukkaa, jolla on natsit päässään. Siis aivan kuten ”persujen” kokouksessakin.

Olen jo useaan kertaan sanonut, että en enää palaa perussuomalaisiin enkä heidän puoluekokoukseensa, mutta aina tuon puolueen häpeällinen ”loppu” hieman kirpaisee, vaikka en ihan viimeisissä vaiheissa enää mukana ollutkaan. Olin kuitenkin SMP:n ajoista asti tehnyt jonkinlaista työtä puolueen hyväksi, joten näin karjalaisten juhlassa tuli taas mieleeni, että pitäisiköhän käydä puolueen henkisen isän, viipurilaisen Veikko Vennamon haudalla katsomassa, että onko edes multa pysynyt miehen päällä, kun on niin usein joutunut pyörimään haudassaan kansallissosialistien mellastaessa puolueen raunioilla. 

 Timo Soini näyttää aamukampaansa PS-kokouksessa 10.6.2017.

Tätä kirjoittaessani en ole vielä kuunnellut Timo Soinin juhlapuhetta, mutta oletan, että hän ottaa kyllä puheessaan esille Vennamon karjalaisuuden. Me karjalaiset emme ole ”arjalaisia”, mutta isänmaallisia kyllä ilman suurempaa mellakointia. Uskon, että useimmat meistä ovat antaneet suurempia uhrauksia tämän maan hyväksi kuin joku ”persujen” natsisiipi osaa edes kuvitella. Ei me huudettu ”rajat kiinni” edes silloin, kuin puoli miljoonaa ihmistä valui Kanta-Suomeen. Osa pakolaisina, osa evakuoituina. Osa jatkoi matkaa ulkomaille, mutta en usko yhdenkään pysähtyneen miettimään, miten Suomi selviää tästä ”pakolaistulvasta”.

Kyllä se hieman järkyttää, kun sodan jälkeen syntyneet repivät pelihousunsa, jos suurehkon urheilutapahtuman yleisömäärän suuruinen joukko muita hädänalaisia tulee nyt etsimään turvapaikkaa.

Turvapaikan tarjoaminen on kristillistä ja inhimillistä.