Tuulivoimakriittisyyttä

En siis oikeasti ole tuulivoimavastainen, vaan ainoastaan tuulivoimakriittinen. Vaikka edellisen kirjoituksen jälkeen päätinkin, että ei enää sanaakaan ”persuista”, niin täytyy sen verran vielä todeta, että oikeastaan tuon sanan olen heiltä oppinut. Samalla kun he vastustavat maahanmuuttoa, he nimittävät sitä ilman kritiikkiä maahanmuuttokriittisyydeksi. Miksikä en minäkin voisi sano tuulivoimavastaisuutta tuulivoimakriittisyydeksi. Oikeasti se onkin enemmän totta kuin ”persujen” maahanmuuttokriittisyys, jota minä rasismiksi nimitän.

En vastusta tuulivoimaa sen enempää kuin auringonvoimaa. Molemmat ovat hyvä apu esimerkiksi pyykin kuivatuksessa. Sen sijaan tuulimyllyjä vastustan, vaikka muinaisihmiset käyttivätkin niitä monenlaisina voiman lähteinä. Ehkä silloin ei vielä osattu edes epäillä niiden aiheuttavan vahinkoja ihmiselle tai luonnolle, tai ne olivat merkityksettömän pienitehoisia ja niitä oli vähän. 

En siis ole tuulivoimavastainen, sillä en näe mitään parempaa keinoa esimerkiksi purjehduksessa. Sähkön tuotantoon se ei oikein sovellu, sillä se on paitsi kallista ja terveydelle vaarallisia, myös täysin sattumanvaraista. Kyseiset häkkyrät paitsi pilaavat maiseman vaativat myös  rinnalleen oikeita voimalaitoksia, että energian tuotanto voitaisiin kaikissa olosuhteissa taata. Työllisyyden kanalta tämä rinnakkaislaitosten rakentaminen on tietenkin hyvä, sillä tuulimyllyjen pystyttäminen työllistää pääosin vain ulkomaalaisia.

Nämä ovat tosiasioita, joita kymmenet kansainväliset tutkimukset tukevat, eikä ole oikein, että noita tutkimuksia ei lainkaan Suomessa huomioida.

”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”, on vanha suomalainen sanonta. Media on tuon todistanut uutisoidessaan asioita tuulivoimasta - jopa Ylekin. 19.12.2013 Yle uutisoi tuulimyllyjen aiheuttamista lepakkokuolemista. Kun perussuomalaisten Matti Putkonen toi saman asian julki vuosia myöhemmin, teki YLE tästä pilailun aiheen. Tosiasiassa YLE pilaili siis omalle uutiselleen, vai olisiko käynyt niin, että laulujen laulattaja olisi nyt muuttunut. Tosiasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Eläimiä kuolee edelleen, maisemat pilaantuvat ja ihmiset sairastuvat.

On todennäköistä, että tämä kansakunta ei kuole tuulimyllyjen lisääntymisestä huolimatta. Jokainen mylly on kuitenkin naula tämän kansan hyvinvoinnin arkkuun. En suinkaan ole yksin tämän näkemyksen kanssa, sillä eri puolilla maailmaa on tehty tutkimuksia, jotka puoltavat juuri näitä näkemyksiä.

Erittäin naurettava oli median yritys todistaa tuulivoiman terveellisyys sillä, että yksi toimittaja yöpyi tuulivoimaloiden vaikutusalueella ja riensi sitten kertomaan, että ei sairastunutkaan. Tästä sitten yritettiin vetää johtopäätös, että tuulivoima on melkein vitamiinipitoista, eikä missään tapauksessa sairastuta.

En toki polta tupakkaa, mutta jos polttaisin yhden savukkeen enkä sairastuisikaan, rohkenen epäillä, että sillä ei voitaisi todistaa tupakoinnin terveellisyyttä.

Kaikki tupakoitsijat eivät kuole keuhkosyöpään, kaikki ihmiset eivät jää autojen alle, eivätkä kaikki tuulivoimaloiden vaikutusalueella elävät sairastu. Sellaista kuitenkin tapahtuu ja se on kyllä fakta.