Usko ja uskovaisuus

Kyllä nämä kaksi termiä jotenkin on yhteen liitettävissä, vaikka eivät ihan samaa asiaa tarkoitakaan. Usko voi olla hyvinkin poliittinen termi ja usko omaan mielipiteeseen on hyvin usein hyvin vahva. Yhtä vahva voi olla usko vaikkapa Jutta Urpilaiseen, eikä tätä uskoa ole helppo horjuttaa.

Vaikka kommunismia eräänlaiseksi uskonnoksi onkin joskus sanottu, en kuitenkaan tosissani ole koskaan sotkenut vakaumuksellista kommunistia uskovaiseksi.  Kyllä minä tämän termin olen ymmärtänyt aivan erilaiseksi. Ihminen joka uskoo syvästi johonkin hyvään voimaan ja käyttäytyy itse kutakuinkin säädyllisesti voi minun tulkintani mukaan olla uskovainen.  Minun mielestäni uskovaisuus vaatii kuitenkin myös uskon tunnustuksen.  Uskon tunnustuksella minä käsitän uskon kohteen määrittelemistä.  On aika vaikea uskoa, jos ei edes tiedä mihin uskoo.

Oikeasti olen aika usein ystävieni kanssa pohtinut tätä ongelmaa. Ihan uskonsuuntauksesta riippumatta olemme yhdessä tulleet siihen tulokseen, että uskovaiseksi voidaan katsoa ihminen, jolla on syvä usko johonkin itseään korkeampaan voimaan ja joka pyrkii elämään ”käskyjen” mukaan.

Panin tuon sanan ”käskyt” sitaatteihin, sillä minun mielestäni ne eivät ole syntyneet siten kuin Raamattu opettaa. Raamattu on käännöskirjallisuutta, jota en siis muutoinkaan ota ihan kirjaimellisesti, vaikka pidänkin sen antamia neuvoja ja ohjeita tosi hyvinä. Siitä ei siis todellakaan ole kysymys. Tosi ”uskovainen” pitää Raamattua Jumalan sanana, eikä aseta sitä missään muodossa kyseenalaiseksi. Ikuisena arvostelijana en milloinkaan ole tähän pystynyt, vaan kyseinen kirja pitää mielestäni sisällään paljon satuja ja tarinoita.

Harras uskovainen en siis missään muodossa ole, enkä niin ole koskaan väittänyt. Minun uskonnollani on alun alkaen hyvin matemaattinen pohja. Maailmankaikkeus on yksinkertaisesti niin hieno matemaattinen järjestelmä, että se ei ole voinut syntyä sattumalta. Minä uskon siihen, että on olemassa joku meitä korkeampi voima, jota minä nimitän Jumalaksi. Minun Jumalani on kuin hyvä työnjohtaja. Hän ei vaadi jokapäiväistä selkään taputusta eikä jatkuvaa ylistystä. Kyllä Jumalalle riittää se, että kuokimme hyvin jokapäiväisen sarkamme ja käyttäydymme asiallisesti muita ihmisiä kohtaan.

Luterilainen kirkko samoin kuin Suomen ortodoksinen kirkko ovat valtionkirkkoja, joihin pääosin synnytään. Näihin kirkkokuntiin kuuluva ei automaattisesti ole mitenkään erityisen uskovainen, vaan suurin osa näistä ihmisistä on ns. tavallisia ihmisiä.

Minulle ortodoksinen rukoushuone merkitsee paljon muutakin kuin paikkaa, missä palvellaan Jumalaa ja säilytetään ikoneja. Se on paikka, joka tarjoaa tilaisuuden hiljentymiseen ja ajatusten kokoamiseen.  Uskon sen merkitsevän sitä myös monille matkailijoille, ja juuri siksi Kalajoen ortodoksinen rukoushuone on sijoitettu parhaalle matkailualueelle. Kannattaa käydä kokeilemassa sen vaikutusta mieleen.

Olen Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja hankkeen alulle panija.  Se ei tee minusta tavallista ortodoksia hartaampaa, sillä kannatusyhdistys ei ole uskonnollinen järjestö. Ennen kaikkea kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys on karjalaista kulttuuria vaaliva yhdistys, jonka näkyvänä tunnuksena tsasouna on.  Toki toivon siitä muodostuvan myös pyhinvaelluskohteen, jota kautta se hyödyttää Kalajoen matkailuakin.