Osaamattomat tollerot

Ja taas jauhan vanhaa asiaa, mutta kun kukaan ei siitä näytä välittävän. Vaikkei toisaalta kukaan ole väitteitäni vääräksikään todistanut. Se nyt vaan on niin, että minullakin oikeasti on muutakin tekemistä kun politikointi. Oikeasti siis vielä nytkin, vaikka olenkin jo eläkkeellä ja oletettavasti velvollisuuteni kuokkinut. Enhän minä nyt enää niin suuria, mutta kyllä minä mieleni pahoitin, kun jollakin oli otsaa väittää, että en mitään yhteiskuntaa hyödyttävää ole saanut aikaan. No jos en muuta, niin ainakin hyvin yhteiskuntaan sopeutuneita lapsia, joista jokaisella on kohtuullisen hyvä koulutus ja jopa jonkinlainen poliittinen karriäärikin. Luulen jopa pystyneeni opettamaankin heille jotain tästä yhteiskunnallisesta elämästä, vaikka en ole lainkaan varma, että se aina on mennyt perille. Tiukassa se tuntuu istuvan muissakin ihmisissä ja varsinkin ammattipoliitikoissa.

Ammattipoliitikko on ihminen, joka luulee osaavansa kaikkea, mutta ei oikeasti osaa yhtään mitään. Ei vaan ole ollut aikaa opetella, kun on pitänyt kulkea kylillä ja toreilla kehumassa itseään ja puoluettaan. Nykyisin on tullut mukaan puolueita, joiden ideologiasta eivät edes kaikki puolueen edustajat ole perillä. Katsovatpahan vain, että vanhat konkarit eivät ole etenemisen esteenä.

Niin, se vanha asia, josta yritän aina puhua: jos ja kun puolueilla on käytettävissä ammattitaitoisia henkilöitä, niin näitä pitäisi käyttää paikoissa, joissa ammattitaitoa tarvitaan. Ei todellakaan ole mitään järkeä istuttaa johonkin lautakuntaan ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä kyseisen lautakunnan tehtävistä, puhumattakaan että hänellä olisi ammattitaitoa tehtävien hoitamiseen. Kyllä se niin on, että vaikka olisit 12 vuotta liikuntalautakunnassa, ei sinun kannata mennä esimerkiksi nyrkkeilykehään tai kiekkokaukaloon. Erehtyisivät pian luulemaan, että et olekaan urheilumiehiä. Ihan sama pätee vaikkapa kulttuurilautakuntaan tai tekniseen lautakuntaan. Sen verran olen vaatimattoman poliittisen urani aikana todennut, että vaikka poliitikot usein pitävät itseään kaikkien alojen ammattilaisina, eivät he ihan riittävän päteviä ole.  Tämä on koko Suomen paradoksi kaikilla tasoilla, niin valtiollisessa kuin kunnallispolitiikassakin. Päätäntävalta on annettu ihmisille, joilla ei ole riittävää osaamista asioissa.

Seuraamalla puolueiden toimia lautakuntien ja ministerien nimityksissä voimme vaikuttaa päätöksiin äänestyskäyttäytymisellä. Älä kuuntele puheita, vaan seuraa tekoja.

Näin säästyisi tässäkin maassa miljoonien konsulttipalkkiot.