Polisiivinen blogi

Olen usein miettinyt, miksi olen ruvennut pitämään tällaista poliittista blogia. Siinä tahtoo olla vikana jatkuva negatiivisuus, sillä pääosin tulee poimittua joko yhteiskunnan epäkohtia tai poliittisia päätöksiä joita muut puolueet ovat tehneet. Ja tietysti täysin väärin. Enhän minä oikeasti ole edes kovin poliittinen hahmo, mutta kuitenkin.  Sellainen ihminen tahtoo olla, että murhat kiinnostavat. Tahtoo sanoa, että valtiovallan negatiiviset päätökset ovat huomattavasti suuremman mielenkiinnon kohteena kuin ne päätökset jotka on tehty meidän eduksemme. Tästä syystähän mediakin herkuttelee suurilla onnettomuuksilla ja suurilla rikoksilla.  Minäpä koitan tänään tehdä tästä poikkeuksen.

Hallituksemme toimista on tosi vaikeaa löytää mitään esimerkillistä, mutta sanottakoon nyt vaikka esille tulo. Olkoonpa päätös millainen tahansa ja olkoonpa kansa asiasta mitä mieltä tahansa, nousee Katainen puhujapönttöön ja kertoo kuinka hyvin hallitus onnistui ratkaisemaan tämän kiperän kysymyksen koko kansan parhaaksi.  Kaikkihan me tosin tiedämme, että ei hallitus mitään ole onnistunut ratkaisemaan, mutta se on kokonaan eri asia. Juuri tämän takiahan sitä positiivista kansalaisajattelua tarvitaankin.

On Suomi oikeasti hyvä maa, elää ja asua.  Otetaan nyt esimerkiksi meidän oikeuslaitoksemme.  Aika harvoin täällä tapahtuu esimerkiksi suoranaisia oikeusmurhia, sillä tuomioistuimet ovat tuomioissaan erityisen tarkkoja. Pääsääntö on, että jätetään rankaisematta jos näyttö ei ole täysin aukoton. Suomen vankilat ovat kyllä täynnä omasta mielestään syyttömiä. Sen verran maailmaa olen kuitenkin nähnyt, että uskon tasan tarkkaan, että pikemminkin liian vähällä ovat päässeet.  Täällä on myös erittäin pätevät poliisivoimat, jotka yleensä pystyvät ratkaisemaan tapauksen kuin tapauksen.  Kokonaan toinen asia on, että mitä kukin rikoksena pitää.  Toisen mielestä jo pelkkä asioiden vääristely tai hyvien tapojen vastainen toiminta on rikos, kun taas toinen sallisi pienen kännissä ajelunkin. Onpa niitäkin jotka uskovat, että pommi eduskuntataloon parantaisi huomattavasti tämän kansan elintasoa. Heidän mielestään sen heittäjä pitäisi palkita urhoollisuusmitalilla. Moninaiset ovat kansan luulot oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Hyviä ja huonoja uutisia siis on muuallakin kuin televisiossa, kunhan muistamme poimia niistä parhaat. Lehdistö kertoo mielellään esimerkiksi kuin monta ihmistä kuoli menneenä vuonna liikenteessä. Tietohan se on sekin, mutta kertokaapa kuinka monta jäi henkiin. Sitä minä sanoisin hyväksi uutiseksi.  Kaiken kaikkiaan media saisi painottaa enemmän noita hyviä asioita. Kansaa ne tuskin kiinnostaisivat, mutta kasvattaisivat varmasti parempaan suuntaan. Olisihan se ainakin kohtuullista jos uutisen toisessa puoliskossa olisi positiivinen asia. Vaikkapa esimerkiksi näin: ”Katainen esitteli hallituskauden ohjelman, mutta oli ihan tosissaan ja selvin päin”.   Uutinen olisi ehkä hyvinkin sovelias, sillä kaikkihan me tiedämme, ettei Jyrki ihan pahimpia viinamäen miehiä olekaan ja on melkein aina tosissaan. Samaa ei voi sanoa kaikista poliitikoistamme, joten tuollainen uutinen tuskin loukkaisi ketään.

Mitä minä tässä nyt yritin sanoa? Yritin karkottaa omaa negatiivisuuttani, valaa uskoa Suomen kansaan.  Voihan olla ettei usko utopioihin tuo meille entistä parempia päätöksiä, helpottaa se kuitenkin oloa.