Ja kerran vielä Ventelä

Kaupungin virkamiesten pätevyyttä en arvostele. Useimmat tuntuvat hyvinkin olevan tehtäviensä tasolla, mutta ehkä joskus hieman lipsuu. Enemmän lipsuu kuitenkin luottamushenkilöillä, jotka tosiasiallisia päätöksiä tekevät.

En puhu enää pelkästään Ventelän taloista, joihin kohdistunut mielenkiintoni meni ohi huomatessani kaupungin lahottamispäätöksen, jolla voidaan syrjäyttää museoviraston kanta. Luulen, olen jopa melko varma, ettei kyseessä kuitenkaan ole ainut ratkaisu.

Aloin epäillä kaupungin arvioita jo silloin, kun ensimmäisen kerran keskustelin Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kustannusarviosta.  Erään nimeltä mainitsemattoman kaupungin herran kustannusarvio oli lähes 300 000 €, ja minä tollero päädyin omissa laskelmissani vain lukuun 140 000 € ja risat.  Eihän ne ”hirsimökit” magneettia maksa.  Talkootyön osuus jäi arvioitua pienemmäksi, joten kaipa tuo lopullinen hinta noussee tuonne 150 000 € pintaan, mutta ei lähelekään tuota 300 000 €.  Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että sain myös tukea tuolle ajattelulleni melkein samalta taholta.  Onneksi luotin itseeni ja tsasouna rakennettiin.

Arvioidessani Ventelän taloja,otin mukaan pari oikeaa asiantuntijaa. Vanhojen rakennusten entisöintiin perehtyneen rakennusmestarin sekä jo eläkkeellä olevan rakennushallituksen arkkitehdin.  Toisistaan tietämättä molemmat päätyivät suunnilleen samanlaiseen arvioon, joka oli vain kolmanneksen siitä, mitä kaupungin on huhuttu arvioineen.  Onko totta, että kaupunki on rahastusautomaatti, kun tietyistä asioista on kysymys?  Onko niin, että tuollainen ”lahotuspäätös” on helpompi saada menemään läpi, kun kustannusarviosta tehdään mahdollisimman mittava?

En minäkään kaikkien alojen ammattilainen ole, mutta kun nelisen vuosikymmentä olen rakennuksilla pyörinyt, niin jotakin on ehkä vaatteisiin tarttunut.  Rakennusten kustannuksista tiedän vain sen, että hälytyskellot soivat, jos kustannusarvio on pahasti metsässä.

Köyhänä miehenä olen aina miettinyt, onko mahdollista tehdä halpa ja hyvä. Ainakaan eivät ulkoseinien marmorilaatat ole vielä taipuneet.

Otan nyt sitten vielä kantaa tähän yhteen purkamisperusteeseen: homeeseen. Hometta pelätään aivan liikaa, sillä home on täysin poistettavissa. Noin 50% homeen takia puretuista rakennuksista voitaisiin säästää, jos vain home poistettaisiin ja tarvittavat korjaukset rakenteisiin tehtäisiin.  Käytännössä se tarkoittaisi lähes samansuuruisia säästöjä.

Tässä nyt sitten tarvittaisiin sitä asiantuntijuutta.  Melkein aina on kyse vaihtoehtoisista ratkaisuista. 

Noutaja tuli Tapanaisen talolle Lappeenrannassa.  Annettiin vain lahota. Viereisessä samanlaisessa talossa, Wolkoffin talossa on museo ja ravintola.