Hyvä kaunis Kalajoki

Kun jokunen vuosi sitten jäin kunnan työsuhteesta eläkkeelle, en oikeastaan kauheasti ajatellut, missä nämä eläkevuodet viettäisin. Visusti olin päättänyt, että työura on sitten lopullisesti loppuun kuokittu ja politiikasta en edus puhu. Niinpä tuntui melkein järkevältä ajatukselta, että katselen mitä netti tarjoaa ja löytäisinkö jostakin päin Suomea sopivan vaarin mökin, jossa sitten kissojen ja vaimon kanssa eläisin.  Kriteerit olivat melko vähäiset. Talo saa maksaa sen verran kuin minulle on sattunut rahaa pankkitilille kertymään, ja mahdollisen kunnostuksen rahoittaisin myymällä pari pienehköä osaketta, jotka olin onnistunut hankkimaan. Talon kunnostaminenkaan ei pitänyt ihan mahdotonta olla, sillä olinhan elämäni jossakin vaiheessa kolunnut rakennuksia vuosikausia. Täytyy myöntää, että kyllä kaverit joutuivat minua auttamaan, mutta jotain tietysti itsekin osasin ja teinkin - niin kauan kuin seinältä putosin.

Se seinältä putoaminen saikin minut ensimmäisen kerran tutustumaan Kalajoen palveluihin. No onnettomuus sattui kyllä pyhän aikaan, joten piipaa-autolla jouduin menemään Oulaisten terveyskeskukseen ja sieltä seuraavana päivänä Ouluun, jossa jouduin leikkaukseen. Kalajoen terveyspalveluihin pääsin tutustumaan vasta myöhemmin, mutta jo ambulanssissa olin saanut hieman esimakua kalajokisesta palveluyhteiskunnasta. Ensihoitaja piti seuraa koko matkan ajan ja antoi ainakin vaikutelman, että hän todella kantoi huolta minun terveydestäni.  Eivät kai halunneet minun kuolevan käsiin. Monet myöhemmät terveyskeskuksen ja ambulanssien palvelut kuitenkin vahvistivat sitä kuvaa, että terveydenhoito henkilöstö todella teki työnsä hyvin. Jopa kissojen ruokinnasta huolehdittiin, kun vaikutti siltä, että en ihan seuraavana päivänä olisi niitä syöttämässä.

Tähän päivään mennessä en ole joutunut sanomaan pahaa sanaa kalajokisten liikeyritystenkään palvelusta. Lähes poikkeuksetta tunnen itseni tervetulleeksi liikkeeseen kuin liikkeeseen. Varmasti ymmärtävät, ettei tuollainen ”eläkeäijä” voi mikään erityisen tuottava asiakas olla. En minä nyt viitsi luetella näitä paikkakunnan yrityksiä, kun kumminkin unohtaisin jonkun, mutta onhan niitä.

 Kuva: Markku Werkle

Olenhan minä arvostellutkin monia asioita, mutta olen tehnyt sen arvostelun vuoksi, en siksi että olisin tyytymätön paikkakuntaan sinänsä. Ainahan asioissa korjattavaa on, niin minussa kun ympäristössäkin, eivätkä suinkaan kaikki toiveet voi toteutua.

Olen lähes koko aikuisen elämäni ollut kiinnostunut yhteisistä asioista ja tavalla tai toisella ollut politiikassakin mukana.  Sen verran huono olen kieltäytymään, että kun aivan eduskunnasta soitettiin ja pyydettiin mukaan kalajokiseen politiikkaan, niin suostuin. Ei politiikassa sen pahempaa vikaa täällä Kalajoellakaan ole, mutta ehkä kuitenkin olisi pitänyt pysyä aiemmin tehdyssä päätöksessä ”pestä kädet” koko jutusta.  Politiikkaan mukaan lähteminen onkin ainut asia, jota todella kadun ja etsin kiivaasti keinoja päästä siitä eroon. Se ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kuin saattaisi tuntua. Asiat täytyy vain hoitaa, ja jos niille ei löydy muita tekijöitä, on minun ne tehtävä ihan itse, halusin tai en.

Olkaa huoletta. Kallan kuvernööri kirjoittaa niin kauan kuin kynä pysyy käsissä. Politiikan seuraamista en aio lopettaa, enkä tietysti myöskään tätä blogia.

Lupasin, että en erityisesti yrityksiä tässä ala luettelemaan, niinpä käytän tässä vain nimitystä ”eräs yrittäjä”.   Minulla kun on joskus taipumusta hajamielisyyteen ja kerran unohdin rahakukkaroni kotiin, vaikka olin menossa tiettyä palvelusta hakemaan.  Kun kerroin unohdukseni yrittäjälle, ei tämä lainkaan hätkähtänyt. Totesi vain, että ”pannaan piikkiin… kyllä piikkisi on ainakin yhtä pitkä kuin olet itsekin”.  Voi kuinka hyvälle tämä tuntuikaan! Se oli aitoa luottamusta yli puoluerajojen.

Sehän minun piti sanoa, että Kalajoki on hyvä paikka asua. Kaupunki hoitaa asiansa, yrityksissä on hyvä palvelu ja maisema on tosi kaunis. 

Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Joskus minäkin huudan äänekkäästi, mutta se on silloin sellaista ja varmaan olen vilpittömästi sitä mieltä silloin.  Kaikki on kuitenkin suhteellista. Joskus myöhemmin taas enemmän politiikkaa, kunhan olen hieman maailmankatsomustani avartanut.