Ei se Ruotsi mikään niin
ihmeellisen eksoottinen maa ole, että sinne muuttamista kovin suurena ihmeenä
pidetään. Se on melkein niin, että joka kymmenes ruotsalainen onkin oikeasti
suomalainen! Sotien jälkeen rynnättiin Ruotsiin nälkää ja köyhyyttä pakoon, ja
tämä meno jatkui aina 70-luvulle asti. Rikas Ruotsi otti auliisti vastaan
suomalaiset, somalit ja muutkin maahanmuuttajat. Ruotsin talous kasvoi siitä
huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä.
Nykyisin olen joutunut
seuraamaan maahanmuuttajien asioita aitiopaikalta, sillä vaimoni on toiminut
Oulun eteläisen alueen maahanmuuttoasiamiehenä ja hänen kauttaan olen
tutustunut useisiin ulkomaalaisiin.
Samat tuntuvat olevan ongelmat nykyisin suomeen muuttaneilla
ulkomaalaisilla kun meilläkin aikoinaan Ruotsissa. Lukeuduin nimittäin itsekin tuohon mamujen
joukkoon; kun Suomessa oli paha työttömyys ja minäkin juuri opintojeni
ensimmäisen osan lopettaneena kuulun tuohon vaikeasti työllistettävien
joukkoon. Niinpä menin minäkin elintasopakolaiseksi ruotsiin, jossa minusta
piti tuleman förman SaabScanialle Oskarshamniin. Ei tullut kuitenkaan, ei.
Monessa asiassa Ruotsi on
Suomea kilometrin verran edellä, mutta kotouttamisongelmat juuri suomalaisten
kohdalla näyttävät olevan edelleenkin ratkaisematta. Ehkä se ei ollutkaan
ruotsalaisten vika, vaan me itsepäiset suomalaiset vain olemme tavallista
vaikeampia tapauksia. Minun vierailuni Ruotsiin jäi vajaan vuoden mittaiseksi,
sillä vaikka oikeasti minun olisi pitänyt olla tyytyväinen, oli sopeutuminen
minullekin vaikeaa. Tehtaalla meni kaikki hyvin, vaikka työ ei ehkä vastannut
sitä mitä olin odottanut. Sen kuitenkin käsitin, että ensin on opittava kunnollinen
kielitaito, ei täällä Smålannissa oikein kouluruotsilla tullut miksikään.
Tehtaan ulkopuolella
tunsin itseni kuitenkin toisen luokan kansalaiseksi, sillä kyllä
ruotsalaisetkin osasivat rasistia leikkiä, vaikka ei heistä työmiehiksi
ollutkaan. Varsin yleisesti suomalaisia pidettiin viinaan menevinä
tappelupukareina. Pubissa istuttiin, porukassa kuljettiin, viinaa kitattiin ja
herkästi suututtiin. Se kuva kanta-asukkaille tuli, vaikka tosiasiassa tuohon
joukkoon kuului vain hyvin pieni suomalaisvähemmistö. He onnistuivat kuitenkin
pilaamaan lähes kaikkien suomalaisten maineen suuren yleisön silmissä.
Tehtaalla meitä kyllä arvostettiin, sillä tottahan oli myös se suuren
enemmistön antama kuva ahkerista ja työteliäistä suomalaisista. Valitettavaa
on, että kaikki eivät koskaan ymmärtäneet, että kyse on kokonaan toisesta
porukasta. Ei siis niin, että samat ihmiset olisivat päivät ahertaneet
ruotsalaisen hyvinvoinnin eteen ja sitten illalla aloittaneet tappelun ja
juopottelun.
Täällä Suomessa
ulkomaalaiset eivät juurikaan juopottele, vaan täällä se jätetään
kanta-asukkaiden tehtäväksi, mutta periaatteessa ongelma on sama. Suurin osa maahanmuuttajista on erittäin
ahkeraa ja kunnollista porukkaa, mutta heilläkin on omat maineen pilaajansa.
Muutama, tosi pieni ryhmä, ulkomaalaisia on ryhtynyt käyttämään hyväkseen
suomalaista sosiaaliverkostoa. Vastavetona suomalaiset työnantajat pyrkivät
kiristämään työehtoja niille, jotka muutenkin haluavat osuutensa kuokkia
kunnolla.
Oikeasti se on niin, että
suomalaiset maahanmuuttoviranomaiset eivät ole tehtäviensä tasolla. Heidän
ensimmäinen tehtävänsä olisi kouluttaa koko porukka tajuamaan, että Suomi on
suomalainen maa ja täällä eletään Suomen lain mukaan. Täällä ei myöskään
suvaita niitä, jotka monenkaan vuoden oleskelun jälkeen tajua, että heidän
tulee tehdä oma osuutensa kotoutumisen eteen. Jos säännöt eivät miellytä, niin
maasta pois, olipa maahantuloperuste mikä tahansa. Tähän tulokseen minäkin
aikanani tulin Ruotsissa. Toki onneni oli, että sain kohtuullisen hyvän
työpaikan Suomesta ja palasin kotiin. Tätä mahdollisuutta ei kaikilla ole,
mutta ei ole Suomalaisten tehtävä elättää niitä ulkomaalaisia, joita säännöt
eivät koske heidän omasta mielestään.
Uskonnolla ei tämän asian
kanssa ole mitään tekemistä, sillä ainakin minun kokemukseni on, että muslimit
laulavat kevätvirren siinä kuin suomalaisetkin, eikä koulujen kristillisyys
muutenkaan aiheuta ongelmia. Ne ovat pääasiassa suomalaisten päähän
rakennettuja ongelmia. Harkita kuitenkin kannattaa, jättäisimmekö
uskonnonopetuksen kokonaan seurakuntien tehtäväksi. Kyllä Jehovan todistajat
suurempi ongelma tässä yhteiskunnassa on kuin islam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti