sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Suuruuden ihannointi

Kompromissi ei koskaan ole paras mahdollinen ratkaisu. Se on aina hyvän ja huonon ratkaisun välimuoto. Siis melko huono ratkaisu. Tähän tosiasiaan perustuu myös sanonta "mitä useampi kokki, sen huonompi soppa". Meidän poliittisessa järjestelmässämme on näitä sopankeittäjiä melko paljon, ja poliittiset ratkaisut sen mukaisia. Sateenkaarihallituksemmekaan ei ole saanut aikaan yhtään hyvää päätöstä.

Mahdotontahan se olisikin tuolla porukalla. Onni tosin on, että siellä istuu muutama ministeri, joille kelpaa mikä päätös tahansa, kunhan he saavat istua hallituksessa. Se hieman vähentää päätöksentekijöiden joukkoa ja saa aikaan sen, että "sikahuonojen" päätösten sijaan tehdäänkin vain tavallisen huonoja päätöksiä, joita erilaisilla paskapuheilla on mahdollista jopa puolustella.

Vaikea tosin on puolustella päätöksiä, joilla pakotetaan jokainen suomalainen lahjoittamaan holtittomille kreikkalaisille € 3.000 henkeä kohden. tai älkää, niin tällä rahalla olisi käyttöä kotimassakin. Jotkut "piruparat" tarvitsisivat sen ihan syömiseenkin. No, täytyy myöntää, että tämän päätöksen takana ei ehkä ollutkaan kovin suuri joukko. Ehkä vain pari taitavaa manipuloijaa ja pelottelijaa sekä porukka joo-joo-ihmisiä.

Tästä asiasta on jo niin paljon puhuttu, että alkaa väsyttää. Toivoisin minä, että tämä olisi viimeinen kerta, kun siihen kajoan. Taitaa vaan olla niin, että kun Kreikka romahtaa, en malta olla mainitsematta asiasta. Se siis romahtaa täysin meidän päätöksistä riippumatta, onpahan vaan tullut heitetyksi rahaa harakoille.

Totta siis on, että mitä suurempi joukko päätöksentekijöitä on, sitä huonompia päätöksiä syntyy. Tämä lähes tieteellisesti varmennettu totuus pätee kaikissa inhimmillissä toiminnoissa. Suuret ryhmät tekevät huonompia päätöksiä kuin pienet.

Kun toimin vuosikausia laatukouluttajana, jouduin toteamaan, että pääsääntöisesti tämä pätee myös yrityksiin. Perheyritykset, joissa päätöksentekoon osallistui vain muutama henkilö, olivat monta kertaa tehokkaampia kuin yritykset, joilla on monta johtajaa ja hallintoneuvosto.

Näin se vaan, on, vaikka "Eskon puumerin" minäkin haluaisian soppakattilaan kirjoittaa. Siis niinhän se on, että demokratiassa täytyy huonoihin päätöksin tyytyä. Kuinka huonoihin, se riippuu meidän päättäjien tasosta ja tahdosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti