Ovatkohan oikeassa?

Kyllä perussuomalaisia tarvitaan Suomen politiikassa, mutta ei sellaisia perussuomalaisia kuin miltä puolue nykyisin näyttäytyy. En edes viitsi ruveta tässä yhteydessä penkomaan niitä vääryyksiä, joiden kannattajana puolue on esiintynyt, mutta osa puolueen jäsenistä valitsisi varmasti Timo Soinin seuraajaksi Adolf Hitlerin, jos se suinkin olisi mahdollista.

Perussuomalaisten puoluekokous kokoontuu kesäkuussa Jyväskylässä, muun muassa valitakseen puolueen johdosta luopuvan Timo Soinin seuraajan. Johan se ikäkin Timolla painaa, mutta jotenkin olen haistavinani, että puolueen liukuminen rasistisuuteen on yksi eron syy. On vaikea uskoa, että itsekin perheensä pakolaisuuden kokenut Soini laulaisi samaa laulua herrojen Halla-aho ja Immonen kanssa. Kun sanaa ”rasismi” väänneltiin sanaksi ”maahanmuuttokriittinen”, saatiin Soinikin hyväksymään puolueen fasistisen laidan sanoma. On luultavaa, että Soini uskoi sen tuovan lisää äänestäjiä, mutta kun näytti käyneenkin päinvastoin, katsoi Soini aikansa tulleen.

 Kuva: http://huseinmuhammed.puheenvuoro.uusisuomi.fi/65593-persut-haalivat-suomeen-200-000-maahanmuuttajaa

Ei perussuomalaiset muista puolueista siinä suhteessa eroa, etteivätkö kannatuksen ja vallan haaliminen ohittaisi maan etua. Näin on aina ollut kaikissa puolueissa ja oletettavasti tulee aina olemaan. Muistan ajan, jolloin ”dementiakotien” potilaita kyydittiin vaaliuurnille äänestämään. Tuskin sillä oli tarkoituksena terävöittää kansallista päätöksentekoa, vaan kasvattaa oman puolueen valtaa. Tosin meidän demokratiamme samalla liukui hieman kohden arpajaisia, mutta väliäkös sillä, jos tällä keinoin saatiin vakaumuksellinen oikeistolainen äänestämään kommunistia tai päinvastoin. Mitäpä sillä on väliä, kun muisti on mennyt, mutta äänioikeus säilynyt. Tosiasiassa minä en olisi huolissani alhaisesta äänestysprosentista, vaan suhteettoman korkeasta äänestysprosentista. Tutkijat ovat todenneet, että vain puolet ihmisistä on seurannut politiikkaa siinä määrin, että pystyvät tekemään asiaperusteisia äänestyspäätöksiä. Toinen puoli äänestää hiihtäjiä, laulajia tai muuten vain komeita miehiä, täysin tietämättä, mitä se vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Kokonaisuuden kannalta olisi siis parempi, että he eivät äänestäisi ollenkaan. Aivan kamalalta tuntuu ajatus, että kansanäänestyksellä ratkaistaisiin suoraan joku kysymys, vaikkapa EU:n jäsenyys. Vain neljännes ihmisistä pystyy perustellusti olemaan jotain mieltä jäsenyyden hyvistä ja huonoista puolista, vaikka toki jokin kanta on huomattavasti useammalla.

Tämän kirjoituksen kirvoitti ilmoille alun perin kysymys Timo Soinin seuraajasta, joka asia siis ratkaistaan jäsenäänestyksellä kesäkuun puoluekokouksessa. En todellakaan ole ennustaja, joka varmuudella voisi tietää, mitä tuleman pitää, mutta otaksun, että lopullisessa äänestyksessä ovat vastakkain yhden asian mies Jussi Halla-aho ja hieman maltillisempi Sampo Terho. Halla-ahon kannattajat sanovat, että puolue kuolee, jos Halla-ahoa ei valita, ja Terhon kannattajat ovat sitä mieltä, että puolue kuolee, jos Halla-aho valitaan. Pahin skenaario on, että molemmat ovat oikeassa.

Minun henkilökohtaisella mielipiteellä ei liene paljonkaan merkitystä, koska en ole puolueen jäsen enkä edes kannattaja, jos puolue jatkaa rasistista linjaansa. Tuosta lauseesta on kai helppo päätellä, kuka minun suosikkini olisi, jos saisin äänestää. Tämä onkin perussuomalaisten ongelma. Puolueen jäsenten suosikki ei ehkä ole sama kuin puolueen kannattajien suosikki. Jäsenet äänestävät puolueen puheenjohtajasta, mutta kannattajat puolueen tulevaisuudesta.