Kyllä nyt kiukuttaa

Kiukustuneena ei juurikaan pitäisi sanoa tai kirjoittaa mitään, sillä on olemassa suuri vaara, että tulee sanottua jotain, mikä sitten kaduttaa. No otan tuon riskin nyt, vaikka olen todella kärmeissäni. Juuri tuon herkästi närkästyvän luonteenlaatuni tähden luovuin aikanani politiikasta, sillä vääryydelle ja epärehellisyydelle olen todella vihainen, ja sitä lajia niissä piireissä on todella runsaasti. Myös erilaiset perusteettomat väittämät ja lupaukset saavat minut aivan pois tolaltani.

Ihan pieni hetki sitten kirjoitin Vaasan yliopiston tutkimuksesta, jossa käsiteltiin suomalaista korruptiota. Rakenteellisesta korruptiosta olen toki kirjoittanut aikaisemminkin, mutta samaan hengenvetoon olen todennut, että Suomessa ei kovin paljon ole esiintynyt suoranaista virkamiesten lahjontaa, joka on siis se korruption muoto, jota yleensä tutkitaan ja jonka takia Suomi on ihan virallisestikin saanut säilyttää paikkansa melko kärjessä, kun korruptiota on puhuttu. Jos rakenteellinen korruptio huomioitaisiin näissä tutkimuksissa, olisikin Suomen sijoitus lähellä kärkeä siitä toisesta päästä.

Pahinta on, että nyt maahamme rantautuneet tuulivoimayhtiöt ovat vieneet lahjonnan jo aivan toiselle tasolle, ja se on se asia, joka minua kiukuttaa. Tuulivoimayhtiöt levittelevät meidän veronmaksajien rahoja järjestäessään erilaisia etuisuuksia kaikille, joilla vähänkin saattaisi olla aihetta valittaa voimalaitosten sijoittelusta. Samanaikaisesti myös kuntien päättäjille tarjotaan huomattavia näennäisetuja esimerkiksi rakennustöiden yhteydessä. Kun tuohon yliopiston tutkimukseen perehtyy hieman tarkemmin, siitä käy ilmi myös tämä.

Kun satun kuulumaan siihen vähemmistöön, joka kärsii tuulivoimaloiden inframelusta, kiukustuin siitä tosiasiasta, että esimerkiksi YLE teki hauskan hupailuohjelman lintujen ja lepakoiden kuolemasta, kun Perussuomalaisten Matti Putkonen toi asian esille. Kun YLE uutisoi saman asian pari vuotta aikaisemmin, ei sitä kukaan nauranut. Nämä vahingot luonnolle, Suomen kansantaloudelle ja ihmisten terveydelle on tiedetty jo pitkään, mutta jälleen kerran me on tarvittu saksalainen tutkimus nostamaan asia pinnalle. 

 

Nuo tutkimuslaitokset saattavat olla jopa meidän yliopistojamme arvostetuimpia, mutta niiden vika on se, että ne eivät ole suomalaisia. Erästä tuulivoiman aiheuttamaa haittaa ja alitusta käsitellessään totesi oikeuslaitoksemmekin, että asiasta ei ole tutkimuksia.

Toki on yleisesti tunnettua, että asianosaisen velvollisuus on tuoda näyttö asiassaan, mutta ei oikeudenkaan pitäisi yksiselitteisesti todeta, että ”asiaa ei ole tutkittu”, jos maailma on pullollaan tutkimustuloksia, jotka nimenomaan koskevat tuulivoiman haitallisia vaikutuksia.

Kuten ehkä joku tietää, olen DI ja myöskin nimenomaan energiantuotantoon perehtynyt tuotantotalousinsinööri. Tuskinpa olen siis aivan tietämätön voimaloiden teknisistä ongelmistakaan ja voin vakuuttaa, että sähköntuotantojärjestelmällemme näistä myllyistä on pelkää vahinkoa.

Tuulivoimaloiden keskimääräinen käyttöikä on noin 15 vuotta, joten loppulasku lankeaa vasta sitten. Jos valtio on lopettanut veronmaksajien rahan syytämisen tuulivoimayhtiöille, nämä todennäköisesti ovat tehneet siihen mennessä konkurssin ja purkamiskustannukset lankeavat maanomistajien maksettaviksi.

Silleen se vaan menee, uskokaa ihan mihin tykkäätte. Olen antanut kertoa itselleni, että joku Saksassa konkurssin tehnyt yhtiö on jo pyrkinyt Suomen valtion pulskien lihapatojen ääreen. Tuota väitettä en todeksi väitä, sillä missään en ole nähnyt vielä mustaa valkoisella. Ei kuitenkaan savua ilman tulta.