Nyt se on sitten todettu

Vaasan yliopistossa suoritettiin tutkimus suomalaisestakorruptiosta. Se, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, on melkein yhtä absurdi väite, kuin se, että Venäjä ei mitenkään sotkeutunut Ukrainan kriisiin. Toki jokainen silmänsä ja korvansa auki pitänyt tietää, että Venäjä on Ukrainan sodan osapuoli ja että korruptio suorastaan rehottaa täällä Suomessa.

 

Minäkään en ole ihan niin vanha, että voisin muistaa korruption alkujuuret, mutta kauan sitä on ollut. Olen kirjoittanutkin siitä jo kymmenen vuotta, mutta nyt se on sitten todettu melko arvovaltaisella taholla. Hyvin lyhyessä ajassa Vaasan yliopisto keräsi liki viisi sataa kertomusta korruptiosta.

Pääsääntöisesti tämä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen viranomaistoiminnassa ja virkanimityksissä, joissa ”hyväveliverkostoilla” ja puoluepolitiikalla on suuri rooli. Se, että jonkin paikan sanotaan kuuluvan jollekin puolueelle, on niin yleistä, että kansa on hyväksynyt sen osana tätä järjestelmää. Vain harvan mielessä on edes välähtänyt, että tosiasiassa kyse on rakenteellisesta korruptiosta, jolla murennetaan organisaation pätevyyttä.

Ihan yleistä on, että jos yhteiskunnan palvelukseen nimitetään ihminen johonkin korkeaan virkaan, on nimitys lähes poikkeuksetta poliittinen. Usein tilannetta pahennetaan vielä sillä, että tämän henkilön puolisolle räätälöidään virka samassa organisaatiossa. Tosiasiassa ei kumpikaan ole paras mahdollinen henkilö kyseiseen virkaan, mutta on poliittisesti sopiva. Muistan 70-luvulta tapauksia, joissa jopa siivoojille asetettiin yhdeksi pätevyysvaatimukseksi jonkun puolueen jäsenkirja. Ihan varma en ole, miten se vaikuttaa hänen työsuoritukseensa.

Poliittisen suosimisen lisäksi meillä on erittäin vahvat ”hyväveliverkostot”, jotka näkyvät esimerkiksi kaavoituksissa ja jopa jossakin määrin oikeuden käytössä. Sinisilmäiset suomalaiset ovat luottaneet poliisiin kuin vuoreen, mutta Jari Aarnion tapaus puhkaisi tuon isoimman kuplan. Pieniä ”ystävänpalveluksia” toki tapahtuu yhä vielä. Joskus, ani harvoin, joku koppalakki saa pikkusakot jostakin rikkeestä, mutta pääsääntöisesti ne painetaan villaisella, jos se on mahdollista. Pieniä suosimistapauksia on satoja, suurin osa joitakin sakottamatta jättämisiä, jotka eivät koskaan ole tulleet ilmi. Näin kertoo nimimerkki ”kokemusta on”.

Jo varhaisina kouluvuosinani törmäsin hieman edellisen tapaiseen tuttujen suosimiseen. Jonkin verran oppilaiden vanhemmat pystyivät vaikuttamaan arvosanoihin ja koulupaikkoihin. Varsinainen ongelma oli kuitenkin kesätyöpaikat, joita pahimpina aikoina riitti vain ”isokenkäisten lapsille”. Kyse oli paikoista, joita ei koskaan pantu auki ja hyvin usein me veronmaksajat kustansimme ne. Koululaisten kesätyöpaikat eivät kuitenkaan ole se yhteiskunnan suurin ongelma.

Entistä enemmän yksityiset yhtiöt pyrkivät suoranaisesti lahjoman virkamiehiä, poliittisia puolueita ja yksityisiä ihmisiä. Kun lueteltiin aloja, joissa korruptio on yleistä, nousi mm. tuulivoima ja tuulivoimayhtiöt kymmenen suurimman listalle. Tästäkin aiheesta olen kirjoitellut.

Lahjonta ja katteettomat lupaukset ovat se tekijä, joka on saanut kunnat myöntämään lupia tälle hyödyttömälle, haitalliselle ja kalliille energian muodolle. Monet valtiot maksavat jo nyt tuulivoima laskujaan, mutta ehkä tuo lasku tulee Suomessa vasta muutaman vuoden päästä. Se tulee koskemaan kaikkia ihmisiä, mutta kipeimmin se koskee niitä yksityisiä maanomistajia, jotka joutuvat purkamaan nuo häkkyrät ihan omalla kustannuksellaan. Se ei ole halpaa, mutta se on välttämätöntä.