Viehättävä Naissaari

Vaajakosken kanava. Kuva: Liikennevirasto

 
Yhä aina vaan Vaajakoski vetää puoleensa, eikä se mikään ihme ole, sillä todella kauniita paikkoja on tämä vanha teollisuustaajama tulvillaan. Voi olla, että katselen asioita hieman värillisten lasien läpi, sillä olenhan saanut viettää lapsuuteni juuri Vaajakosken Haapaniemessä, josta monet seikkailuni ovat saaneet alkunsa. Luultavasti olen myös jonkinlainen ”kaunosielu”, kuten eräs ystäväni luonnehti minua, mutta niin se vaan on, että luontoarvot ovat aina jotenkin säväyttäneet.

Muutin aikoinani Kalajoelle paljolti noista syistä, muistellen myöskin nuoruuteni aikaisia Kalajoen matkoja ja vetävän merellistä luontoa. Kyllä Kalajoki oli minulle kuitenkin pettymys, jonka sain melko pian kokea. Luontoa tuhotaan tuulimyllyillä, jotka ovat paitsi rumia, niin myös monin tavoin haitallisia. Luonnonkauniit Kalajoen hiekkasärkät tuhotaan rakentamalla sille suuria betonikolosseja. Olen syvästi vakuuttunut, että pian täälläkin käy kuten Keski-Euroopassa on jo käynyt: turistit alkavat karttaa paikkakuntaa. Melkoisen osan Kalajoen tuloista ovat juuri turistit tuoneet. Kun kyseessä on lisäksi entuudestaankin muuttotappiokunta, ei luulisi kunnalla enää olevan varaa karkottaa turisteja.

Minun lisäkseni moni muukin poismuuttaja on kertonut poismuutollaan suunnilleen samat syyt kuin ne, jotka minutkin ajoivat pois Kalajoelta. Sairautta aiheuttavat tuulimyllyt ja hieman tunkkainen poliittinen ilmapiiri.

No oikeastihan minun piti kuitenkin kertoa Vaajakoskesta ja sen upeasta helmestä Naissaaresta, jonka veroista paikkaa saa Suomesta hakemalla hakea. Kuten sanoin, saattavat olla lasini hieman värilliset, mutta …. Vaikka olenkin kiertänyt Suomessa hyvinkin monet paikkakunnat ja nähnyt upeitakin maisemia, ei Naissaaren voittanutta montaakaan ole.

 

Heti valtatieltä käännyttäessä tormäsimme Puttipajaan, jossa sijaitsi vanhaan aikaan tehtaiden konepaja. Ihan mielelläni kerroin nykyiselle henkilökunnalle, millaista siellä oli puoli vuosisataa sitten. 

 

Nykyistä voimalaitosta sanotaan uudeksi voimalaitokseksi ihan vaan vastapainoksi vanhalle voimalaitokselle, joka lienee jo samanikäinen kun tämä Suomen valtio. En tiedä, milloin tuo nykyisin juhlahuoneistona toimiva voimalarakennus on rakennettu, mutta sähkön tuotanto siellä lopetettiin heti sotien jälkeen. Nykyinen voimalaitos näyttää yhä edelleen tuottavan sähköä enemmän kuin kaikki Kalajoen propelit yhteensä. 

 

 

En jaksa muistaa, mikä rakennus se oli, missä Naissaaren kahvi- ja juhlahuoneisto sijaitsi, mutta annoin kertoa itselleni, että jonkinlainen kauppa siinä vanhoina aikoina oli ollut. Lähes kaikki SOK:n omistamat rakennukset oli entisöity, joten tuntui melkein kuin olisi palannut ajassa jonnekin 1800-luvulle.

Jos Suomesta pitäisi osoittaa yksi näkemisen arvoinen matkailukohde, ei se olisi Olavinlinna, ei Turun linna, eikä edes Hämeen vanha linna. Mikään rakennus sellaisenaan ei tee Naissaaresta matkailunähtävyyttä, mutta sen historiallinen miljöö kylläkin. Jos siis olisin matkaopas, osoittaisi sormeni Jyväskylän suuntaan ja siellä nimenomaan Vaajakoskelle.

Matkanhan voisi aloittaa vaikka sisävesilaivalla.

 Kuva: Kalevi Korhonen, Jyväskylä-lehti