Politiikan kummajaiset

Olen minä politiikassa saanut kaikenlaista kokea ja nähnyt jos jonkinlaisia kummajaisia. Osa heistä on aidosti asiaansa uskovia, mutta suurin osa poliittisia nousukkaita, joita yhteinen etu kiinnostaa varsin vähän.  Heihin en nyt kuitenkaan paljon viitsi paukkuja tuhlata, vaan keskityn puolueisiin, joihin en missään nimessä millään ehdoilla saattaisi liittyä. Olen näistä puolueista puhuessani käyttänyt nimityksiä ”yhden asian liike” tai epäpolitiikkaa. Toki politiikassakin on asioita, joita pidän vähintään kansallisen edus vastaisina.

Nyt siis nämä yhden asian liikkeet, joita ovat kristilliset, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP, juuri tuossa järjestyksessä.

Pidän kyllä itseäni tosi kristillisenä. Tästä syystä en hyväksykään ajatusta, että joku puolue omii ajatuksen, joka pitäisi olla kaikkien puolueiden ohjesääntönä. En tosin ole ollut kaikkien puolueiden puoluekokouksissa, mutta ainakin perussuomalaisilla näyttää olevan tapana aloittaa kokouksensa rukouksella. Se on kaunis tapa, ja toivonkin, että se ei olisi pelkkä tapa. 

Älkää nyt kristillisen liiton edustajat pyytäkö minua ehdokkaaksenne tulevissa vaaleissakaan. Vastaan nyt kerralla. En koskaan halua myydä kristillisyyttäni politiikan alttarille.

Ihan hullulta tuntuu ajatus, että vihreä liitto pyytäisi minua ehdokkaakseen, niin paljon olen puhunut näiden ajatusten epärealistisuudesta. Tässä pätee varmasti sama kuin edelläkin. Vihreät ajatukset kuuluvat kaikille puolueille, mutta politiikka on paljon muutakin kuin liito-oravien suojelua ja homojen oikeuksia. Kyllä tässä on kyse todellisesta yhden asian liikkeestä.

Tässä neljän puolueen listassa Vasemmistoliitto tekee sen poikkeaman muihin nähden, että se todella on puolue. Epärealistinen ja epäisänmaallinen puolue, jota ainakin minä pidän ajatuksiltaan hyvin vallankumouksellisena. Se ei ole ihan kommunistinen, mutta sinne päin. Vasemmistoliitolla ei ole mitään selvää agendaa, vaan ministeri Arhinmäki tuntuu hyväksyvän kaiken, mitä kokoomus sanelee, kunhan hänen ministerin pallinsa ei huoju. Toivottavasti se kaatuu seuraavien vaalien jälkeen. En koskaan voisi edustaa niin jumalatonta ja epäisänmaallista puoluetta.

 

Sen verran huono on tämä minun pakkoruotsini, että tuskin on pelkoa siitäkään, että RKP ravaisi perässäni ehdokas-sopimuksen kanssa ennen seuraavia vaaleja, mutta jos juoksisi, niin turhaan juoksisi.  Vanha mieshän minä, mutta sen verran aina pakoon pääsisin, että mikään mahti maailmassa ei saisi minua pönkittämään tätä selkärangattomien kielipuoluetta. Näin tohdin sanoa, sillä siitähän todella on kysymys. Olipa asia mikä tahansa, niin sitä kannatetaan, jos se antaa jonkinlaisen edun ruotsin kielelle. Nämä ”mamut” eivät ole kotoutuneet 500 vuodessakaan, joten ei se kotouttaminen ihan helppoa ole. 

Toivottavasti uusi hallituksemme tulee olemaan niin vahva, että se ei tarvitse tällaisia joo-joo-miehiä tukemaan huonoja päätöksiään. Niin kauan kuin hallitus tarvitsee RKP:tä, se tunnustaa kykenemättömyytensä kunnollisiin päätöksiin. Hyvä päätös saa yleensä taakseen eduskunnan enemmistön, eikä siinä tarvita näitä yhden asian liikkeitä.