Järki hoi, älä jätä

Suomessa on viime aikoina keskusteltu siitä, siirtääkö nykyinen hallitus omat munauksensa uuden hallituksen vastuulle. No siirtäähän se, eikä siinä auta yhtään mikään. Ei siitä oikeasti tarvitse edes keskustella, sillä näin on ihan pakko menetellä. Hallitus vaihtuu ja toivottavasti munaukset saadaan korjattua.

Seuraavaa hallitusta koottaessa olisi hyvä muistaa tämä seitsemän sääntö. Se kuuluu seuraavasti: ”Jos ryhmässä on enemmän kuin 7 jäsentä, on ryhmä kykenemätön tekemään hyviä päätöksiä.” En tiedä miten tätä sääntöä voitaisiin soveltaa enää Suomessa, kun vallanhimo on kasvattanut ministerien määrän pariin kymmeneen. Hallitus on siis perusrakenteeltaan kykenemätön, riippumatta hallituspuolueista.  Auttaisikohan, jos hallitus jakautuisi työryhmiin, joilla jokaisella olisi aivan omat asiat käsiteltävänään?

En ole kovin kärkkäästi ”heittänyt” hallituksesta ulos mitään demokraattisesti valittua puoluetta, mutta jotenkin järjen vastaista on tiettyjen yhden asian liikkeiden porskuttaminen. Jotenkin se tuntuu järjen vastaiselta, että poliisiministerinä on poliisiasioita tuntematon nainen ja ympäristöministerinä täydellisesti tekniikkaa tuntematon idealisti.  Jos jonkun, niin juuri ympäristöministerin on tunnettava tekniikkaa ainakin sen verran, että tietää mikä on oikeasti realistista.

En väitä, että erityisen voimakkaasti minäkään olisin viime vuosina seurannut esimerkiksi meidän energiapolitiikkaa, vaikka aikanani tein jopa insinöörityöni tästä aiheesta. Se muistan, että jo silloin kamppailtiin vesivoiman riittävyydestä ja keskusteltiin ydinvoiman tarpeellisuudesta.  Ahosen tapettua paperiteollisuuden saatiin hieman hengähtää, mutta jo nyt on selvää, että Loviisan ydinvoimalat eivät enää riitä.  Hake ja turve ovat todellisia vaihtoehtoja, mutta ainut saasteeton energian tuottaja on ydinvoima. Yksikään teollisuusmaa ei ole pystynyt tulemaan toimeen ilman tätä energiamuotoa, joten vähintäänkin epärealistisena on pidettävä puheita ydinvoiman käytön lopettamisesta.

Muutamissa maissa on kyllä päätetty luopua ydinvoimasta, mutta aina tuo päätös on peruttu ennen sen voimaantuloa. Järkisyyt ovat aina ajaneet idealismin ohi.

Olen usein puhunut järjen vastaisesti käyttäytyvistä yhden asian liikkeistä.  Olen nimittänyt niitä epäpuolueiksi.  Epäpuolue on selkärangattomista olioista koottu joukkio, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä asioiden oikeasta laidasta, vaan ainoastaan suunnaton vallanhimo ja tarve saada oma asia esille.  En ole koskaan halunnut nimetä näitä ryhmittymiä, vaan jättänyt asian kunkin yksilön itse mietittäväksi.  Sen verran provosoidun kun provosoidaan, että heitän nyt kehiin muutaman nimen: RKP, vihreät ja KD…  Nämä toki saavat ajaa asioitaan, mutta on aika vastuutonta tulla sotkemaan koko kansan parhaaksi tarkoitettua politiikkaa.

Se on sekä typerää, että vastuutonta.