Näin se vaan menee

Selailin tässä vanhoja kirjoituksiani ja kommentteja, joita aina joku oli antanut.  Kyllä se siltä vaikutti, että edelleen voin seisoa sanojeni takana. Näin se vaan tuntuu menevän, että ihminen on nopeasti reagoiva otus, ja useimmat kommentoijat eivät oikein tunnu tietävän missä mennään.

Näyttää siltä, että tunne on suurempi motivaattori kuin järki. Tunne ei vaadi minkäänlaista perehtymistä asioihin, mennään vain sen mukaan miltä tuntuu. Olen joutunut monessa asiassa ”kääntämään takkini”, ja aina se on tapahtunut pitkän tutkiskelun ja pohdinnan seurauksena. Asioista on ollut pakko ottaa selvää, ja aina on asioiden sulattelukin vienyt oman aikansa. Haluan olla asioista perillä, sillä en todellakaan halua hakata päätäni seinään pelkkää tyhmyyttäni. Kyllä sellainen kipeää tekee heti, kun sen tajuaa.

Olen joskus ollut aktiivipoliitikko, tosin ilman suurempaa menestystä. Vieläkin olen jonkun puolueen jäsen, mutta en enää aktiivi, sillä haluan säilyttää sananvapauteni ilman puolueen paimennusta. Olen kehunut milloin minkin puolueen ohjelmaa ja samalla todennut, että jokaisella on jokin hyvä asia. Näin jopa perussuomalaisillakin, joka taitaa nykyisin olla se Suomen vihatuin puolue. Siis siitäkin huolimatta, että keikailee kannatuslukemien kärjessä. Kannattajia on kyllä runsaat 20%, mutta lähes 80% vastustaa puoluetta.  Minun mielestäni ”persujen” kunniaksi on sanottava, että se on terveesti tuulivoimavastainen, mutta valitettavasti myös ihmisvastainen. Vasemmistoliitto löytyy toisesta äärilaidasta, ja siitäkin löytyy myös hyviä puolia. Ei se kuitenkaan ole hallitusvastainen, vaikka monia asioita vastustaakin. Ihan niin vasemmalle on ole koskaan kellistynyt, että tätä puoluetta olisin kannattanut, mutta hyväksyn sen olemassaolon, vaikka kielenkäytöstä en aina tykkääkään.

Vihreitä kannatin silloin, kun vihreät vielä olivat oikeasti vihreitä, mutta puolueeksi rekisteröitymisen jälkeen politiikka ajoi aatteen ohi. Maahanmuuttoon vihreät suhtautuvat terveesti, mutta suurin piirtein muut asiat ovat vihreän aatteen vastaisia.

Kyllä näissä muissakin suurissa puolueissa jotakin hyvää löytyy, sillä kokonaan väärässä ei noinkaan moni ihminen voi olla. Minä en vain ole näitä hyviä asioita vielä löytänyt. Kaikissa puolueissa näyttää olevan niin, että hiihto- tai jääkiekkomenestys nousee kaiken osaamisen edelle.  Näyttää kuitenkin siltä, että Sanna Marin puhdistaa ”demarien” mainetta siinä missä hänen edeltäjänsä sitä tahri. Marin on nyt todella vaikeassa tilanteessa, mutta niin oli myöskin aikanaan Sipilä. Tähänkin hallitukseen Sipilä olisi kelvannut, mutta ei enää halunnut. Ymmärrän häntä.

Jos vielä kristillisiä pitäisi kritisoida, niin tyydyn sanomaan vain, että aate ei oikein sovi minkään puolueen selkärangaksi, vaikka kristillisyyttä pidänkin hyvänä asiana. Se vain on niin, että kristillisyys kuuluu kaikille, eikä mikään puolue voi omia sitä.

Ehkäpä äänestyspäätös ei tulevissa kunnallisvaaleissa ole minulle erityisen vaikea, mutta sen voin jo nyt sanoa, että nykyisistä eduskuntapuolueista ei yhdenkään kannata verkkojaan viritellä minua varten.  Siihen rysään tuskin uin.