Perustuslain uudistus

Kirjoitin tuossa jokin aika sitten uudistuksista uudistusten vuoksi.  Aloin tässä ihmettelemään, että onko meidän perustuslakikin uudistettu ihan kansan tietämättä. Sen minun oppiman perustuslain mukaan ”valta kuuluu kansalle ja sitä käyttää kansan valitsema eduskunta.”  Jo näin yhä edelleen on, niin ay-liike on kyllä pahasti erehtynyt tehtävässään.

Missään tapauksessa ei ole niin, että valta kuuluisi ay-liikkeelle ja sitä käyttäisi pieni klikki, jonka tarkoitus olisi uhmata kansan valitsemaa eduskuntaa.

Katsoin televisiota, kun joku ay-pomo julisti, että ammattiyhdistykset eivät taivu. Niin mihin ne eivät taivu?  Tarkoittikohan tuo pentele, että ay-liike ei taivu noudattamaan meidän yhdessä hyväksymää lakia? Ei kai siinä mistään taipumisesta ole edes kysymys, ainoastaan lainkuuliaisuudesta.

Olen ollut ja olen edelleenkin oman ammattiliittoni jäsen, mutta onneksi jo eläkkeellä, joten minun ei tarvitse osallistua noihin järjettömiin elintasoamme alentaviin lakkoihin. Onneksi en edes muista, milloin moisia järjettömyyksiä olisi tässä maassa nähty, mutta tulinhan taas yhtä kokemusta rikkaammaksi. Ay-liike olettaa, että sillä on valta yli hallituksenkin.  Sitten kun asiat taas alkavat luistaa alamäkeen, syötetään ay-liikkeen ja opposition taholta mantraa, jonka sanomana ovat hallituksen toimet.

Jos oikein olen asian käsittänyt, niin tämä hallitus on tehnyt tosi hyviä päätöksiä, vaikka en ehkä ihan kaikista ole samaa mieltä. Ymmärrän kuitenkin, että hallituksessa on kolme puoluetta ja niiden mukana kolme intressiryhmää, joten aina meitä vaivavat nuo demokratian painajaiset - kompromissit.  Kompromissi ei koskaan ole se paras ratkaisu, mutta usein se on ainut mahdollinen.

Valta ja vastuu tulisi aina olla samoilla instansseilla, eikä näitä laillisia elimiämme tulisi minkään ulkopuolisen järjestön päästä häiritsemään. Minusta on merkillistä, että meidän ay-liikkeemme kuvittelee olevansa tässä järjestelmässä poikkeus. Se ei haluaisi kantaa vastuuta mistään, mutta pyrkii käyttämään valtaa, jota laki ei sille suo. En tiedä, kuinka monille on yllätys, että parhaiten menee niillä mailla, joissa ay-liike on pysytellyt politikoinnin ulkopuolella ja joissa ammattiyhdistyksiin liittyminenkin on vapaaehtoista.  Näissä maissa hallitus saa häiriöttä keskittyä koko kansan edun ajamiseen. 

Suomessa suhteettoman suureen valtaan noussut ay-liike ajaa vain jäsenistönsä etua. Hallituksen työllistämistoimia vastustetaan, koska pelätään, että yrittäjät alkaisivat vaihtamaan huonoja työntekijöitä ahkerampiin ja halukkaimpiin työntekijöihin. Näinhän ei tietenkään käy, sillä meillä on edelleen hyvä irtisanomissuoja, jota ei yksikään yritys pyri murtamaan. Olisihan se kuitenkin joku varaventtiili täysin surkeaa rekrytointia vastaan.  

Myös pelottelut kiky-sopimuksesta luopumisella on hyvin trumppimaista toimintaa. Sopimus on sopimus, josta kaikkien sopijapuolten on pidettävä kiinni.

Kiky-sopimus vesitettynäkin on auttanut Suomen kilpailukykyä nousemaan niin, että me voimme jo kilpailla kansainvälisillä markkinoilla. Kyllä se on ollut osa meidän nousuamme.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että meillä on paljon tekemistä päästäksemme edes samalle tasolle muiden pohjoismaiden kanssa, mutta ay- liike nykyisellään on kuin hiekan murunen rattaissa. Ei ehkä heti aiheuta haittaa, mutta kuluttaa moottoria.

Tosiasiahan on, että kansantalouden kasvu auttaa kaikkia kansalaisiamme. Jos joku ay-liike saa pienen viiteryhmänsä tulot hetkellisesti nousuun, menetetään tuokin etu hyvin pian rettelöinnin ja työnseisausten seurauksena.

Jälleen kansa kärsii... nekin, jotka ovat täysin syyttömiä rettelöihin. Tosiasia lienee se, että koskaan ei yksikään lakko ole parantanut kansan oloja.

Kaipa minäkin olisin lakkoon ryhtynyt, jos edustamani ay-järjestö olisi niin sanonut. Kuitenkin jos kyseessä olisi nykyisenlainen järjettömyys, olisin noussut vaikka yhden miehen kapinaan.

Onko millä varaa tuollaiseen ay- liikkeeseen ja sitä tukevaan vihervasemmistoon? Yhtään rakentavaa ehdotusta ei sieltä suunnalta ole koskaan tullut.

Niille eläkeläisille, jotka odottavat sitä Rinteen lupaamaa satasta, uskallan kertoa, että ei sitä koskaan tule.  Sitä rahaa ei yksinkertaisesti ole, ja Antti Rinnekin sen tietää. Kunhan puhuu lämpimikseen, että saisi kansan hurraamaan ja äänestämään taas oman etunsa vastaisesti.