Älä kaki omaan pihaan

Suomalainen on varsin erikoinen persoona ja erityisen erikoinen on suomalainen duunari. Kulkee kyllä muovipussi taskussa koirantalutusreissuilaan saadakseen talteen mahdolliset koiran ulosteet, jos vahinko sattuu käymään, mutta kakkii surutta omaan pihaan, jos kuvittelee, että hänen etujaan on jotenkin loukattu.

Koko tuon omituisen uskomuksen lähtökohtana on itsekkyys ja ammattiyhdistysliikkeen masinoima ajattelu, että yrityksissä olisi aina kaksi vastakkaista puolta, työntekijä ja työnantaja. Näinhän on kuitenkin erittäin harvoin. Useimmissa tapauksissa työnantaja on firman ulkopuolinen tekijä, jota yleiskielessä kutsutaan tilaajaksi tai asiakkaaksi.  Kun hallitusta tai eduskuntaa vastaan aletaan kapinoida, niin lakkoase on erittäin huono ase. Toki se haittaa yritystä, jonka eteen niin duunarit kuin herratkin yrittävät työskennellä. Samoin siitä aiheutuu vahinkoa myös sille edellä mainitulle työnantajalle, joka saattaa mokomasta lakkoilusta närkästyä ja lopettaa koko asiakas suhteen.  Siitä kärsivät kaikki muut paitsi ne, joita vastaan lakko on suunnattu. Se on kuin omaan pihaan kakkisi. Saattaa kyllä haista naapurin puolelle, mutta haittaa eniten omaa porukkaa.

En minä tästä kirjottaisi, jos sillä ei olisi myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Se heikentää meidän imagoamme ja kansainvälistä kilpailukykyä, johon meillä ei todellakaan ole varaa. Olemmehan jo nyt eräs Euroopan kalleimmista maista.

Entisenä pienyrittäjänä ymmärrän hyvin hallituksen idean. Tunnen paljon yrittäjiä, mutta en ainoatakaan, joka olisi halukas erottamaan ihmisen, josta on firmalle hyötyä. Yhtä varmaa on, että hän olisi kyllä halukas potkimaan pihall,e ihmisen josta on yritykselle selkeää haittaa. Tähän pitäisi kyllä riskin kantavalla yrittäjällä olla oikeus.

Kun hallitus on tehnyt työllisyyttä parantavia toimenpiteitä ja niihin tähtääviä ehdotuksia lain säätämiseksi, en oikein halua hyväksyä syitä lakkoiluun. Todellisuudessahan kyse on vain itsekkäästä oman työpaikan säilyttämisen pelosta työttömien kustannuksella.  Ei ole oikein, että yksikään poliittinen puolue asettuu pönkittämään koko valtakuntaa vahingoittavia lakkoja, joilla ei oikeastaan ole mitään perustetta.  Olisiko tässä sittenkin kyse samasta asiasta kuin ”persujen” maahanmuuttovastaisuudessa? Potkitaan päähän heikoimmassa asemassa olevia, jotta saataisiin kannatusta paremmassa asemassa olevilta.

 

Tuskinpa voin kovinkaan paljon vaikuttaa toisten mielipiteisiin, jolleivät nämä itse hoksaa, mistä oikeasti on kysymys.  Varmaa kuitenkin on, että todella suuri ihme pitäisi tapahtua, että minä äänestäisin demareita tai persuja.

Ammattiyhdistysliike huutaa suureen ääneen, miten hallituksen pitäisi keksiä muita keinoja työllisyyden parantamiseksi.  Toki hallitus on niitä keksinyt ja käyttänytkin, mutta mitä on ay-liike tehnyt?  Ei vissiin ole käynyt mielessäkään, että sekin voisi joskus yrittää jotain muutakin kun kaikille vahingollista lakkoasetta. Hallituksen tehtävä on tehdä lakialoitteita ja eduskunnan tehtävä on hyväksyä tai hylätä ne.  Kumpikaan näistä tehtävistä ei kuulu ay-liikkeelle, eikä valtaa tässä maassa voida siirtää senttiäkään siihen suuntaan. Se ei yksinkertaisesti kuulu meidän parlamentaariseen järjestelmään.

Lakko-oikeutta ei sinänsä pidä kieltää, mutta jonkinlainen vastuu niidenkin käytössä tulisi olla.  Lakkoillaan silloin kuin siihen on varaa ja aihetta. Nyt ei oikein tainnut olla kumpaakaan.  Väkisin tässä tulee mieleen, että poliittiset lakot pitäisi kieltää ja antaa parlamentarismin toimia.  Jos päätökset eivät miellytä, niin sitten vasta osoitetaan mieltä.