Uhmakkaiden unioni

Olen UP-lehden vakituinen lukija ja peräti tilaaja.  Se nyt vaan antaa jotenkin paremman käsityksen tästä maailmasta kuin esimerkiksi Seiska, Hymy tai Aku Ankka yhteensä.  Tuon otsikonkin olen lainannut kyseisestä julkaisusta, niin kuin monia muitakin asioita.  Varmaan lukijoistani ei monetkaan usko, että ihan itse olisin keksinyt kaiken tuon mistä kirjoitan.  Tämä on kuitenkin minun tapani käsitellä asioita, joita olen oppinut tai ihan itse kokenut. Olen elänyt koko rauhanaikaisen ajan ja opiskellut kohtuullisen paljon, joten on aihetta olettaa, että jotain on tarttunut puseroonkin.  Ainakin se antaa valmiudet käsitellä asioita.

Lainaan tähän nyt vielä hieman tuota lehteä ikään kuin pohjaksi ajatuksilleni, joita nyt esitän.

”Kiista turvapaikkapolitiikasta ja talous- ja rahaliiton uudistamisesta ovat syöneet Euroopan unionin sisäistä luottamusta.”

Näinhän se oikeasti on.  Unionissa on kyllä johtohahmoja, jotka ymmärtävät kokonaisuuden edun, mutta populistiset puolueet pyrkivät kaikin keinoin horjuttamaan näiden ihmisten asemaan. 

Hyvä esimerkki on Saksan Angela Merkel,

joka suhtautuu varsin realistisesti näihin molempiin asioihin. Rahaliiton vahvistaminen on tarpeen, ja jos se vaatii uudistamista, on siihenkin lähdettävä. Muutamat taloudellisesti heikot maat vastustavat koko rahaliittoa, vaikka juuri nämä hyötyvät siitä eniten.  On oletettavaa, että Suomen kaltaiset maat saavat kiittää talouskasvuaan juuri eurosta ja matalasta korkopolitiikasta. Suomessakin on kuultu sekä euron että Unionin vastaisia ääniä.  On varmasti totta, että Euroopan unionikaan ei ole täydellinen ja virheitä on varmasti tehty, mutta tilannetta tuskin parantavat mitkään populistiset huudahdukset ”missä EU siellä ongelma.” Näyttää siltä, että jopa Britannia joutuu ongelmiin yrittäessään erota unionista. Se nyt vaan on niin, että yhdessä me olemme vahvempia kuin tämänkokoiset maat yksin.

  

Kaikkien EU:n jäsenmaiden tulisi noudattaa yhdessä sovittuja pelisääntöjä ja pyrkiä rakentamaan tätä yhteisöä.

Aivan vapaasti tästäkin asiasta saa olla eri mieltä, mutta minun kokemukseni saa minut uskomaan tähän, minkä nyt kirjoitin.

Unionin eripuraisuus näkyy myös suhtautumisessa pakolaispolitiikkaan. Se ei ole pelkästään talouskysymys, vaikka tälläkin teemalla sitä on sekä puolustettu että vastustettu. Tutkijat ovat koettaneet saada näyttöä pakolaisten vastaanottamisen vaikutuksista, mutta toistaiseksi melko laihoin tuloksin. Se tilastollinen tosiasia, että ne maat, joissa ulkomaalaistaustaisia on eniten, pärjäävät myös talousvertailussa parhaiten.  Se viittaisi kyllä siihen, että sanonta ”lapsi tuo leivän tullessaan” pitää paikkansa tässäkin tapauksessa.  Näinhän kävi aikanaan Suomessakin, kun puoli miljoonaa Karjalan pakolaista tuli tänne Kanta-Suomeen.  Tervolassa osoitettiin Vienan pakolaisille vain metsäalue, johon saivat asettua ja tulla omillaan toimeen. Kantaväestön ilme alkoi vakavoitua vasta sitten, kun tuolle alueelle syntyi kukoistava yhdyskunta, joka näytti ajavan taloudellisesti vanhemman asutuksen ohi. Sitäköhän me suomalaiset pelkäämme?  Kyllä siitä oikeasti merkkejä on, sillä ”mamut” ovat perustaneet yrityksiä huomattavasti enemmän kuin suomalaiset ja monet ”mamujen” perustamat yritykset työllistävät myös kanta-suomalaisia. Totta, ne ovat toistaiseksi pieniä, mutta niin olivat aluksi Fazer, Sinebrychoff ja Paulig.

Erikoista on, että Euroopan rikkaimmissa maissa nämä pakolaisten auttamista vastustavat äänet ovat niin voimakkaita, että heikkopäistä hirvittää, ja niiden ns. ”kiintiöt” ovatkin jääneet suhteellisen pieniksi verrattuna köyhimpiin maihin. Suomi rikkaana maana on kyllä kantanut vastuunsa, mutta ei ilman nurinaa, vaikka on selvää, että meidänkaltainen väestötappiomaa hyötyy maahanmuutosta, olivatpa kyseessä pakolaiset tai muut maahanmuuttajat.

Jotenkin ymmärrän Puolan, Unkarin ja Romanian tapaisia maita, joille länsimainen käyttäytyminen on täysin vierasta ja jotka vasta opettelevat ”syömään lusikalla.” Ehkä nuo maat kuuluvat paremmin autettaviin kuin auttajiin, mutta meille muille pitäisi olla selvää, että ei tulipalosta pakenevia saa työntää takaisin liekkeihin, vaikka siitä ei välitöntä palkkiota saataisikaan.

Rahastahan tämä ei ole kiinni, sillä Suomi tuhlaa tuulimyllyihinkin enemmän rahaa kuin pakolaisiin.